Vaelluskalojen nousuesteiden poistaminen jatkuu
Kun Tikkurilankosken pato purettiin vuonna 2019 jäi silti sen alapuolelle merkittävä nousueste vaelluskaloille. Kirkonkylänkosken pato makasi edelleen paikallaan, patoon oli kuitenkin tehty 1988 Helsingin puolen rantaan tekninen kalatie, mitä osa kaloista käytti.
Monet kalat kuitenkin yrittävät padosta yli Vantaan puoleisesta päädystä, missä virtaumat olivat niille suotuisammat. Nousevien kalojen liikkeitä tutkittiin vuonna 2021 kalalaskurin avulla sekä videokameralla hyppivien osalta, kokonaisuudessaan raportin voi lukea täältä.
Vaelluskalojen reitillä on vielä yksi iso este ja se on ihan joen alussa, nimittäin Vanhankaupungin kosken pato. Tämäkin pato on ollut keskusteluissa vuosia, että alueelle pitäisi tehdä muutoksia, mutta ei mennä siihen enempää tässä blogissa. Asiaa käsitellään yllä olevassa raportissa sekä täällä.
Merkittävä valokuvauskohde nousun aikana
Syksyisin nousun aikaan padolle kerääntyi kuvaajia, yleensä samat kasvot seuraamaan ja kuvaamaan taimenten nousua sään ja veden virtauman ollessa suotuisia.
Padon yli yrittävien taimen kuvaaminen oli erittäin haastavaa eikä onnistumisprosentti yleensä ollut kummoinen, jos se edes nousi nollasta ylöspäin.
Käytännössä kuvaaminen tapahtui asettamalla kamera jalustalle padon suuntaisesti ja säätämällä asetukset kohdalleen sekä tarkennus manuaalisesti kohtaan, mistä taimenet yrittivät nousua toivoen, että seuraava hyppy tulee samaan kohtaan.
Sitten vain odotettiin kaukolaukaisin kädessä ja yritettiin keretä reagoimaan hyppyyn toivoen, että etukäteen tehty suunnitelma rajauksesta oli hyvä huomioiden kalan asento sekä linja tarkennuksen osalta.
Osa yritti käsivaralta saada nopeilla reflekseillä kuvia, mutta se vasta vaikeaa oli. Monesti tyydyin olemaan vain padolla katselemassa ja seuraamassa kalojen nousua Helmin kanssa.
Kuvauslinja siistinä
Mikäpä on ikävämpää kuin iso oksa tai risu täydellisessä kuvassa? No ei mikään eli siitä syystä kuvauslinjaa pidettiin siistinä tarpeen vaatiessa.
Polttovälin pidennys lisäsi vaikeusastetta
Mitä pidempää teleä käytti, sitä vaikeampaa kuvaaminen oli. Yllä oleva kuva on kuvattu 400 mm eikä sitä ole rajattu paljoa. Välillä siis osui, mutta yleensä ei.
Vuonna 2021 sosiaalinen media nosti hyppivät taimenet trendin kohteeksi ja padolle virtasi myös maateitse vieraita. Samaan aikaan käynnissä oli nousitutkimus ja padolla liikkumista jouduttiin rajaamaan huomionauhoin, kun kuvauslinja eli laskurinlinja estettiin.
Sittemmin kohde unohtui ja viime vuosina paikalla on ollut taas samoja kasvoja, kunnes vuonna 2025 patoon puhkaistiin reikä, mikä poisti esteen kalojen tieltä.
Kuvia nousua yrittävistä taimenista
Lisää kuvia taimenista kuvapankissani pinnalla ja veden alla. Voit tilata kuvista myös tauluja.
Uusi koskimiljöö
Vuonna 2025 muutos sitten tapahtui, mistä oli puhuttu jo useamman vuoden aikana. Nyt koski virtaa vapaana Vantaan puoleista laitaa. Hieman ylemmäs uuden koskiosuuden yläpuolelle on tehty jonkunlainen pohjapato, mikä näkyy alla olevissa kuvissa.
Alla olevat kuvat ovat kuvattu aika matalan veden aikaan, kun virtauma on aika pieni. Kun vedenpinta nousee, ei pohjapatoa enää näe.
Kirkonkylänkosken historian aikajana
Googletellessani padon historiaa, otin ylös historiallista aikanaa.
1400–1500-luku: Varhaisasutus ja kirkonkylän synty
- n. 1400–1450 – Helsingin pitäjän kirkko (Pyhän Laurin kirkko) rakennetaan, ja ympärille syntyy pitäjän hallinnollinen ja hengellinen keskus.
- 1500-luku – Ensimmäiset maininnat myllyistä Keravanjoen varrella. Kirkonkylänkoski alkaa toimia vesivoimalähteenä kylän talonpojille.
1600–1700-luku: Myllytoiminta ja sahoitus
- 1600-luku – Koskella toimii yksi tai useampi vesimylly, joka jauhaa viljaa pitäjän tarpeisiin.
- 1720–1730-luku – Alueelle perustetaan saha. Padot ja veden ohjaus aiheuttavat kiistoja kyläläisten ja sahanomistajien välillä.
- 1700-luvun loppu – Kirkonkylänkoskesta tulee osa vilkasta maaseutukeskusta, joka hyödyntää jokien vesivoimaa ja uittoa.
1800-luku: Teollinen kausi ja padon rakentaminen
- 1840-luku – Nykyisen padon perusrakenne rakennetaan. Samalla kunnostetaan mylly ja myllyränni.
- 1800-luvun loppu – Myllytoiminta nykyaikaistuu, ja myllyrakennus laajennetaan puusta tiilirakenteiseksi.
- 1898 – Nykyinen myllyrakennus valmistuu. Vesirakenteet viimeistellään, ja koski toimii teollisena voimalähteenä.
1900-luku: Käytön väheneminen ja kulttuuriperintö
- 1900–1930-luku – Myllytoiminta jatkuu, mutta vähenee koneistumisen myötä.
- 1950-luku – Pato ja ränni jäävät ilman aktiivista käyttöä.
- 1980-luku – Ensimmäiset padon kunnostukset ja kulttuurihistorialliset inventoinnit tehdään.
- 1986 – Vantaan- ja Keravanjokien patotutkimus vahvistaa padon rakenteiden iän (1840-luku).
1988 – Ensimmäinen tekninen kalatie Kirkonkylänkoski-padon kohdalla valmistui vuonna.
2000-luku: Suojelu, luonto ja kalat
- 2003 – Padon rakenteita huolletaan. Mylly ja myllyränni luokitellaan suojelluiksi rakennuksiksi.
- 2010-luku – Kirkonkylänkoskesta tulee suosittu käyntikohde ja valokuvapaikka.
- 2020–2023 – Helsingin ja Vantaan kaupunkien yhteissuunnitelmissa käsitellään padon purkua, kalatien rakentamista ja alueen virkistyskäyttöä.
- 2025 – Padon muokkaaminen toteutettiin ja kalatiehanke toteutetaan osana Vantaanjoen ekologista kunnostusta.
Helsingin puolen patoa, mikä jäi ennalleen
