Tämä blogikirjoitus avaa kuuden blogin pituisen sarjan matkastamme Keniaan, missä kohteena olivat Naivasha-järvi, Nakurujärven kansallispuisto sekä tietenkin tunnetuimpana Masai Maran kansallispuisto.
Tein kokonaisuuden tarkoituksilla osiin, koska muuten yksittäisistä julkaisuista tulisi hyvin pitkiä kuvien kera. Ositettu puoltaa myös paremmin kokonaisuuden hahmotelmaa mitä näimme ja missä.
Ajatus safarista lähti kesällä 2023 Petterin soitosta ja matkakohteeksi valikoitui aika nopeasti Kenia.
Mukaan lähtivät myös ystäväpariskunta Jasmin ja Mikko, joten saimme ryhmän kansaan helposti ja sitä kautta matkakokonaisuutta kilpailutettua niin, että meillä ei ole muita safariautossa ja saamme matkustaa nelistään oppaan kanssa koko matkan.
Matkan ajankohdaksi valitsimme sadekausien välin eli tammikuun lopulle. Sadekauden pitäisi loppua joulukuun lopussa ja alkaa taas maaliskuussa. Myöhemmin käy varsin selväksi, että näin ei tänä vuonna ollut.
Kenian safarille blogisarjan osat (julkaisupäivät):
- Naivasha-järvi ja Cresent island – 1.3.2024
- Nakurujärven kansallispuisto – 8.3.2024
- Masai Mara – 16.3.2024
- Kenia Filmille – 24.3.2024
- Petokuvauksien taustanäkymät – 1.4.2024
- Vinkit mitä ottaa huomioon safarille lähtiessä – 8.4.2024
Lähtö
Lähdimme matkaan Helskinki-Vantaalta suuntana Dohan kenttä Qatarissa, missä vaihdoimme konetta Nairobiin. Matka-aika oli inhimillinen eli:
Helsinki – Doha 16:00-23:45
Doha – Nairobi 01:45-07:20
Meillä lennot olivat täysin ajallaan ja kaikki sujui hyvin. Vähän jännitin matkatavaroiden, lähinnä käsimatkatavaroiden kanssa, koska painorajat ovat nykyään tiukat.
Matkustin uuden MrJan Gear Boris M -repun kanssa, mikä on mitoiltaan sopiva käsimatkatavaroihin ja menee nätisti hattuhyllylle.
Pientä hauskuutta käsimatkatavaroiden painoon liittyi se, että punnitsin repun kotona omassa selässä 10 kilon panoiseksi. Kentällä Mikko testasi sen kalastusvaa’alla ja tulos oli 10.6 kiloa. Korkeimman tuloksen saavutti lentokentän oma vaaka, missä sai testata laukun painoa, 11,7 kg.
Dohan kentällä otimme aikaa siirtymiseen, koska paluumatkalla olisi hyvin tiukka vaihto edessä. Selvisimme nyt 40 min siirtymällä sisältäen turvatarkastuksen.
Nairobi
Laskeuduimme ajallaan 7.30 paikallista aikaa (yhden tunnin aikaero Suomeen). Kentällä oli kolme vaihetta, mistä piti suoriutua:
- Passin ja viisuminen tarkastus, tässä jätettiin myös kaikki sormenjäljet ja kuvattiin tuore naamakuva.
- Matkalaukkujen nouto hihnalta. Yksi neljästä laukusta oli hihnalla, kolme löytyi lattialta kasasta.
- Matkalaukkujen läpivalaisu
Olimme kentältä ulkona klo 9.10. Lähes kahden tunnin operaatio eikä muita koneita tullut samaan aikaan, vain meidän.
Kuskimme löytyi kentän ulkopuolelta helposti ja pääsimme matkaan kohti Naivasha-järveä. Sää oli pilvinen, sellainen lähes lonkeron harmaa, mutta alkoi hieman aueta lähempänä ensimmäistä kohdetta.
Naivasha-järven veneretki
Olimme myöhässä aikataulusta päästessämme kohteelle, joten oli kiire. Mikko otti tässä kohtaa pitkät kalsarit pois jalasta!
Lämpötila oli ulkona 25 asteen luokkaa ja aurinko paistoi pilvien läpi tappavalla UV-säteilyllä. Kauheassa kiireessä, kun menimme niin eihän kukaan alkanut kaivamaan matkalaukuista aurinkorasvaa, olihan kyseessä vain tunnin retki.
No illalla kaikki huomasi, mikä oli tunnin retken hinta järvellä ilman aurinkorasvaa.
Järvellä on paljon matalia veneitä ja niillä useita yrittäjiä. Veneajelut kohdistuvat järvelle tai sitten niihin on laitettu mukaan Crescent islandin opastettu kävely, missä pääsee jalkautumaan villieläinten, kirahvien ja seeprojen sekaan jalkaisin. Saareen on maayhteys, mutta siellä ei ole petoja.
Järjellä näimme pelikaaneja, paikallisia merimetsoja, muita lintuja sekä African fish eagle eli kiljumerikotkan.
Nämä kotkat on opetettu nappaamaan kuollut kala pinnasta ja pääsimme pari kertaa kuvaamaan, kun venekuski heitti ostamansa kalan linnulle. Kiva pieni lisä, hyvä mahdollisuus ottaa hienoja kuvia, mutta tätä olisi pitänyt toistaa useamman kerran kuin kaksi.
Crescent island
Lyhyellä kävelyllä oppaamme näytti kirahveja ja pääsin hyödyntämään ruohonjuuritason laajakulmaa niihin. Myös seeprat olivat hyvin kuvattavissa, ainakin siltä tuntui koska pääsi aivan viereen.
Muu seurue löysi paljon lintuja ja kohteeseen olisi voinut käyttää paljon enemmän aikaa kuin meillä oli mahdollisuus.
Hell’s gaten kansallispuisto
Illan ohjelmaan oli suunniteltu Hell’s gaten kansallispuisto pienellä patikoinnilla sekä pyöräretkellä. Se kuitenkin peruuntui, koska illan kaatosateet saapuivat. Oli aika mennä aikaisin nukkumaan pienen kävelyn jälkeen lodgeilla.
Tämä oli oikeasti hyvä ratkaisu.
Ensimmäinen majapaikka Naivasha Simba Lodge
Yövyimme kaksi ensimmäistä yötä aivan Naivasha-järven rannalla Naivasha Simba Lodgeissa. Huone oli tilava ja siisti. Olimme ottaneet mukaan rullan jesaria, koska oven alla saattaa olla iso rako, mistä voi tulla sisään ötököitä, joista en niin välitä.
Tämä olikin hyvä hyönteisansa ja toimi. Illalla toki ennen nukkumaan menoa henkilökunta kävi myrkyttämässä huoneen sekä laittamassa paikallisen Thermocell-tyynyn savuamaan, mitä lie hermomyrkkyä siitä saimme. Ainakaan yhtään hyttystä emme huoneessa nähneet.
Majapaikan ravintolassa ruoka oli hyvää ja tulikin syötyä paljon kasvispohjaista ruokaa, mikä oli maustettu usein intialaisittain.
Ravintolan lisäksi majapaikassa oli oma baari, millä kiva terassi. Siinä oli kiva istua ja katsoa puistoa, missä seeprat ja vesiantiloopit kävelivät laumoittain. Yleensä iltaisin seeprat tulivat syömään ruohoa baarin kukkapuskien juurelta.
Majoitus oli kokonaisuudessaan hyvin siisti ja palvelu oli hyvää ja ystävällistä.
Viimeisenä aamuna olin jo lähdössä kirjautumaan ulos matkalaukun kanssa, kun näin seepran hienossa valokiilassa aamuvalossa. Tähän pikaratkaisu dollareilla eli ensimmäiselle vartijalle pari dollaria käteen ja pyyntö huolehtia laukusta, menen nyt kuvaamaan seepraa.
Hieman perässä Petteri juoksi myös paikalle samalla ”dollaritaktiikalla”.
Viimeisen aamun seepratilanne ennen siirtymistä Masai Maraan
