Nakurujärven kansallispuisto
Seuraavana päivänä suuntasimme kohti Nakurujärven kansallispuistoa. Ajoaikaa puistoon oli melkein kaksi tuntia, joten lähdimme jo klo 06.00 eli 50 minuuttia ennen auringonnousua. Keniassa ei suositella ajamista pimeällä ja ymmärrän täysin sen. Liikenne on maassa ihan omaa luokkaansa ja ihme kyllä emme nähneet yhtään kolaria tai ruumista tiellä.
Sää oli puolipilvinen ja lähempänä Nakurua pelloille alkoi kertyä usvaa, mikä oli tietenkin kuvaajan näkökulmasta hyvä merkki.
Kenian safarille blogisarjan osat (julkaisupäivät):
- Naivasha järvi ja Cresent island – 1.3.2024
- Nakurujärven kansallispuisto – 8.3.2024
- Masai Mara – 16.3.2024
- Kenia Filmille – 24.3.2024
- Petokuvauksien taustanäkymät – 1.4.2024
- Vinkit mitä ottaa huomioon safarille lähtiessä – 8.4.2024
Elossa perillä!
Saavuimme puiston portille klo 07.45, mikä oli hyvä aika. Tarkoituksena oli heti etsiä pensassarvikuonot, kun ne ovat vielä liikkeellä ennen kuin asettuvat päivälevolle. Valo oli erittäin kaunis ja kujilla oli satumaista usvaa.
Turistikoju eikä internettiä
Opas jätti meidät alueen ulkopuolella olevan turistimyymälän eteen, että voimme käydä vessassa. Luonnollisesti wc on taaimmaisessa kulmassa ja saat matkalla sinne jokaisen myyjän myymään sinulle jotain ja sama toiseen suuntaan. Opimme nopeasti, että näissä lähtöhinnat ovat ihan ryöstöä ja tingatutkin hinnat ovat kovia. Itsellä ei ainakaan kärsivällisyys ja aika riitä alkaa vääntämään hinnoista heidän kanssansa, joten poistuin paikalta katsomaan missä opas on.
Oppaalla tuntui kestävän portilla ja 40 min kohdalla hän tuli kysymään saisiko luottokorttia, koska pitäisi maksaa 4x 60 dollaria eikä kopilla ole internettiä. Emme ihan saaneet kiinni, miten minun luottokorttini olisi parempi kuin hänen, jos yhteyksiä ei ole.
Afrikkalainen kokous jatkui siis portilla vielä 20 minuuttia, kunnes lopulta päämajan kautta Nairobista saatiin jotenkin rahaa. Tässä vaiheessa kaunis usva ja valo oli jo tipotiessään ja olimme käyneet toistamiseen vessassa, toki tällä kertaa puiston puolella. Nämä vessat olivat vielä hienommat ja siistimmät kuin turistikojun, minne meidät ensin ohjattiin.
Tässä ensimmäinen vinkki:
Sanokaa oppaalle, että ette ole kiinnostunut käymään jokaisessa hänen suosimassaan matkamuistomyymälässä. Toki, jos olette niin siitä vain.
Pienen vertailun osalta voinen todeta, että hotellin matkamuistomyymälän hinnat olivat noin 3-4 kertaa edullisempia kuin tingatut hinnat tienvarsilla.
Järvi näkyy
Lopulta pääsimme alueelle ja suuntasimme kohti järveä. Tässä kannattaa painaa talla pohjassa suoraan järven pohjukkaan, missä isosarvikuonut (White rhinoceros) pelikaanit ja flamingot viihtyvät eikä käyttää matkalla aikaa mihinkään, ellei siinä nyt leijona tai leopardi satu itseään rapsuttamaan.
Ehdimme hetken kuvata sarvikuonoja, kun ne alkoivat jo siirtymään päivälevolle ja lämpöväreily kuivalla tasangolla (järven pohjaa) alkoi käymään kovaksi.
Kirahveja – paljon
Hetken ajon päästä löysimme kirahvilauman. Niitä oli tosi paljon ja liikkuivat hyvin aukealla. Jäimme kuvaamaan niitä pitkäksi toviksi. Tässä oli hyvä kohta kuvata, kun valo muuttui eikä muita autoja ollut tiellä. Hetken päästä toinen auto tuli paikalle, mutta siitä ei isommin ollut haittaa.
Mukaan ottamani hernepussi oli hyvä, koska se sopi täydellisesti safariauton kattokaiteiden väliin ja videointi onnistui hyvin. Siinä pystyi myös lepuuttamaan kameraa.
Safariauton jouset ovat kuitenkin aika löysät ja muiden liikkuminen autossa heilutti sitä helposti, jolloin videoinnista ei myöskään tullut mitään.
Päivälevolle
Aurinko alkoi paistamaan siniseltä taivaalta ja lämpöä alkoi olemaan paljon. Samalla myös lämpöväreily kävi aika kovaksi eikä maisemallisia kuvia voinut enää ottaa.
Oli aika siirtyä lounaalle, mutta matkalla lounaalle pysähdyimme paikkaan, missä apina huusi puussa – jossain oli peto. Hetken etsimisen jälkeen bongasin leopardin kauempana. Ehdimme saada siitä pari kuvaa, kunnes se katosi taas. Kävimme etsimässä sitä kauempaa, jos se olisi tullut tien yli toisaalla, mutta siellä oli impalat ja seeprat ihan rauhassa. Ei siis maisemassa. Lähdimme takaisin lounaalle, kun näin leopardin vielä kerran lyhyesti. Sen jälkeen se suuntasi alueelle, missä ei ollut teitä yhtään.
Lounasboksit ihan kamalat
Aamupalaboksi oli jo pettymys. Olen aika varovainen mitä syön enkä muutenkaan syö kaikkea esim. hedelmistä. Aamupalaboksista löytyi kuvan mukainen annos vähennettynä kanankoivella.
Lounaan kohdalla laatikot olivat olleet autossa lämpöisessä 7 tuntia. En tiedä oliko ne tehty aamulla ja koska kypsennetty. Jugurtti oli aamulla jo viileänä kamalan makuista puhumattakaan 20 + asteisena.
Boksista uskalsi juoda mehun, syödä banaanin sekä leivän, mikä oli ihan pullamössöä eikä pitänyt mitään kuituja tai energiaa sisällään. Boksissa oli myös esimerkiksi puolikas sitruuna, mahtoiko olla kanan maustamiseen?
Onneksi näitä tilanteita oli ennakoitu ja olin ottanut Suomesta myslipatukoita reppuun ja söin niitä. Päivän autoiluun kuului myös yksi 0.5 litran vesipullo per naama, joten vettä kannattaa käydä ostamassa jostain lisää. Ostimme ensimmäisenä päivänä Naivasha-järveltä 12 pulloa vettä sekä pari limua, hintaa noin 10 euroa (1600 paikallista rahaa). Toisaalla sitten eräs kojumyyjä halusi litrasta vettä 400 KSH.
Tänä päivänä 1000 Kenian sillinkiä on noin 5.70 euroa. Blogisarjan kuudennessa osassa safarivinkit kirjoittelen myös rahasta ja eri valuutoista enemmän.
Paluumatkalla kohti porttia eläimet olivat poissa. Kuvia ei oikein enää syntynyt. Muu seurue bongasi jonkun sihteerilinnun, mitä näitä nyt on. Olihan se erikoisen näköinen, kun vertaa kotoisiin lintuihin.
Järven pohjukassa pensassarvikuonot nukkuivat samoilla sijoillaan. Lopulta paluumatkaan osui retken helmi, ei mikään erikoinen tilanne, mutta naarasleijona kävelemässä tiellä poispäin. Siitä sai erittäin kivan kuvan, johon tykästyin. Tien vieressä olevat apinat osoittivat myös ihmismäistä puoltaan.
Takaisin lähdettiin ajamaan klo 16 ja perillä oltiin kuuden maissa. Siinä sitten nopea suihku ja ennen klo 19.30 illallista baariin juomaan parit oluet seeprojen kanssa.
Päivä meni nopeasti. Seuraavana päivänä matka jatkuu kohti Masai Maran kansallispuistoa.