Kenian safarille blogisarjan osat (julkaisupäivät):
- Naivasha järvi ja Cresent island – 1.3.2024
- Nakurujärven kansallispuisto – 8.3.2024
- Masai Mara – 16.3.2024
- Kenia Filmille – 24.3.2024
- Petokuvauksien taustanäkymät – 1.4.2024
- Vinkit mitä ottaa huomioon safarille lähtiessä – 8.4.2024
Naivasha-järveltä kohti Masai Maraa
Heräsimme aikaisin aamusta klo 06.30 aamupalalle. Aamu oli kirkas, tietenkin, koska ei ollut safariaamu.
Lähdimme 7.30 aikaan ajamaan kohti Masai Maraa, minne on 230 kilometriä matkaa. Ajoaika oli noin 4 tuntia, taukoineen viisi tuntia.
Matka vierähti hyvin, kun uppouduin kuuntelemaan ennakkoon lataamiani äänikirjoja ja katselemaan maisemia. Maisemat toistivat toinen toistaan, aukeaa niittyä ja välillä kylä tai kaupunki, missä riitti hieman enemmän ihmeteltävää ja maissikauppiaita.
Päädyimme taukoa pitämään jälleen kerran johonkin turistimyymälän pihaan, missä wc käynti oli ostosreissu. Löysin täältä kuitenkin pari pientä mieleistä kippoa sekä magneetin. Ryöstöhintaisista tuotteista sai tingattua hieman, jotta ne olivat vain enää ylihintaisia. Myöhemmin samoja tuotteita sai hotellin matkamuistomyymälästä 3-4 kertaa halvemmalla, joskaan ei ihan samaa värimaailmaa minkä halusin.
Viimeisestä kylästä ennen Mara Simba Lodge pysähdyimme ostamaan vettä. Masai-nainen tuli myymään värikästä peittoa 10 dollarilla. Lopulta Petteri päätti ostaa sen ajatuksella, että pääsemme naisesta eroon tällä. Tämä oli virhe, koska tämän oston jälkeen automme ympärille ryntäsi kolme naista kädet täynnä myytäviä tuotteita. Petteri sai peittonsa.
Pääsimme perille 12.30 aikaan ja siirryimme suoraan lounaalle. Lounas oli huomattava pettymys, kun vertaa saman ketjun edellisen lodgen lounaisiin.
Illalla lähdimme 15.30 jälkeen safarille, Masai Maran puistoalueelle oli vain 5 minuutin ajomatka.
Tämä iltasafari oli hyvä, saimme hieman esimakua mitä portin lähellä on, koska pari aamusafaria oli edessä ja tulisimme tulemaan puistoon jo hämärällä ennen auringonnousua eli pohjatyö piti tehdä kuvausajatuksille.
Iltasafarilla oli yksi hyvä elefanttitilanne, mutta opas/kuljettaja hoiti puhelinbusineksia samaan aikaan ja ajoi auton niin tyhmästi, että parhaat kuvat jäivät ottamatta. Lopulta perinteinen iltasade tuli ja lähdimme 20 min etuajassa puistosta ulos eli klo 18.10. Poistuessamme puistosta kuljettajamme joutui portilla puhutteluun, en tiedä miksi eikä hän sitä avannut. Illan aikana ei tapahtunut mitään mikä sen olisi aiheuttanut emmekä poistuneet ajoradalta toisinkuin seuraavina päivinä.
Illalla ruoka olikin lounasta parempaa ja illan kruunasi päivän cocktailit ja sadevesikanavaan noussut krokotiili.
Ensimmäinen täysi päivä Masai Marassa
Aamiainen syötiin 06.00 ja liikkeelle 06.30. Mystiset pilvet lipuivat auringoneteen eikä auringonnoususta irronnut kummallista. Aurinko nousi vielä meidän sijainnin kohdalla kahden kukkulan takaa.
Aamun positiivisin yllätys oli urosleijona, minkä bongasin ja ehdimme ottaa siitä pari kuvaa ennen kuin se katosi puskiin.
Päivän ohjelma oli selkeästi ennakkoon suunniteltu, mutta ei meille kerrottu luonnollisesti ennakkoon mitään. Utelin aiheesta, mutta en saanut mitään vastausta. Ajoimme todella kauas, matkalla oli vain tasankoa ja muutama eläin. Lopulta olimme Tansanian rajan lähellä kartan mukaan 43 kilometrin päässä lähtöpaikasta lähellä Mara-jokea.
Tieltä oli mahdollista nähdä Serengetin vuoret maisemassa.
Siellä Fred huomasi, ettö oikea takarengas on rikki ja ajoi meidän Mara-joen varrelle, missä paikalliset rangerit veivät ryhmän 5 doillarin korvausta vastaan per naama puskakävelylle (Bushwalk). Sinä aikana Fred vaihtoi renkaan, olipa sattuma, että tämä ohjelmanumero mikä varmasti oli etukäteen suunniteltu osui juuri renkaan rikkoutumisen kohtaan.
Puskakävely oli kiva jaloittelu ja yksi krokotiili vetikin sikeitä vastarannalla. Mara-joen vesi oli todella korkealla ja täten joki ei päässyt näyttämään sitä puoltansa, mikä siitä näkyy eläinten ylittäessä sen suuren eläinvaelluksen aikaan.
Google street view – Mara-joki marraskuussa 2018, hieman kuivempana kautena:
Maasta löytyi jälkiä krokotiilin, leopardin sekä virtahevon yöllisistä retkistä.
Paluumatka oli kuin meno poislukien, että kaksi autoa oli pysähtynyt tienreunaan ja Fred lähti ohittamaan niitä. Turistit huitoivat käsillä ja toinen auto tööttäsi. Huusin, että jarruta. Hän meinasi ajaa tiellä olevan kilpikonnan yli, mitä toiset autot kuvasivat. Tämä vahvisti kantaamme, että ei ihan paras havainnointi ole enää tallella ja kannattaa siis pitää itse silmät auki.
Matkalla Fred heitti vitsiä, että pahkasikaa kutsutaan Kenia expressiksi, koska sillä on aina kiire jonnekin. Sanonta varmasti pitää paikkansa, mutta samalla voitaneen todeta, että pahkasika taitaa olla ainoa, jolla siinä maassa on kiire minnekkään.
Iltasafarille lähdettiin jälleen toiveikkaana, klo 15 aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Startti klo 16.00. Tulisiko iltavalot…?
No klo 16.20 vettä satoi kaatamalla ja katto oli suljettava. Päädyimme The Lions Sleeps Tonight -tilanteeseen, mistä enemmän blogisarjan viidennessä osassa. Tämä oli esimakua siitä mitä petokuvaustilanteet tulivat olemaan: nopeita, kaaoottisia, mutaisia ja kysymyksiä herättäviä.
Löysimme kuitenkin neljä ”omaa” leijonaa myöhemmin illalla sateen tauottua ja saimme kuvattua niistä kahta vain muutaman auton ollessa seuranamme.
Ajatus oli kuvata ilta-aurinkoa ja kumpujen kanssa, missä on eläimiä. Turha luulo, koska puistosta oli oltava ulkona 20 minuuttia ennen auringonlaskua. Tämä kävi ilmi, kun kello läheni puolta ja tuli kiire. Tämä ei käynyt ilmi keskusteluissa kuvausideoista, aikatauluista ja valoista.
”i know what kind of photos you want” – eipä tiennyt ei eikä ymmärtänyt.
Tämä erittäin sateinen päivä vahvisti huonoa tuuriamme. Tammikuun lopun pitäisi olla kuivaa kautta kahden sadekauden välissä, mutta nyt koko tammikuun sateet olivat vain jatkuneet. Ilmasto muuttuu Keniassakin.
”Mara is not that what we know it” – sanoivat paikalliset
Toinen koko päivä Masai Marassa
Lähdimme aamusta 15 minuuttia aikaisemmin, koska halusimme olla puistossa hieman aikaisemmin ja etsiä aamuvaloille kohteen jo hämärässä. Tätä ei Fred ymmärtänyt vaan aikataulun joutui vääntämään rautalangasta. Tänä aamuna saimmekin hetkeksi hienon valon ja sumun, mutta yhtään ainutta eläintä ei alueelta löytynyt. Saimme siis tyytyä maisemaan.
Tämä aamu näytti sitten meidän reissun todellisuuden petokuvausten osalta. Ensin päädyimme geparditilanteeseen, sitten leijonan pennuille ja lopulta leopardin luo. Jätän nämä käsittelemättä tässä, mutta todettakoon, että en uskonut, että petokuvien taustat näyttävät tuolta. Ehkä ne ei kaikille näytä, mutta meille näyttivät.
En tiedä minne olimme tänään menossa eli mitä mahdollisesti jäi näkemättä, mutta lopulta retki katkesi, koska tie oli katki. Edellisenä iltana ja yönä oli satanut todella paljon.
Matkalla lounaalle bongasimme pensassarvikuonon ja saimme siitä jotain kuvia. Tämän tiedon levitessä paikalle alkoi tulemaan autoja BIG 5 toivossa, koska sarvikuonot olivat ilmeisesti vähissä tai vaikeasti löydettävissä. Valot olivat kauheat keskipäivän lämpöväreilyn kera, joten lounaan jälkeinen hiljainen hetki paikallisen Tusker lager beerin kanssa oli jo mielessä.
Nauttiessani hiljaisuudesta Talek-joen elämää katsellen Petteri kiersi hotellialuetta oman uuden ystävänsä kanssa. Hotellin vartija näki busineksen kävellä Petterin kanssa pitkin aluetta ja aina kuvausretken päätteeksi pyytää hieman dollareita seurastaan. Petteri ei päässyt miehestä eroon mitenkään ja minua tämä huvitti jopa niin paljon, että Petterin korvan välttäessä heitin bensaa liekkeihin ja pyysin vartijaa pitämään Petteristä hyvää huolta koko vierailumme ajan. Hän hymyile leveästi ja jäi Petterin seuraan.
Tämän jälkeen karkasin uimaan uima-altaseen – ihana virkistäytyminen.
Iltasafarille lähdettiin taas toiveikkaana valojen suhteen, kunnes todellisuus eli todella mustat pilvet vyöryivät kohti Maraa.
Löysimme päivän sarvikuonon ja laitoimme siihen lähes kaikki paukut, joka se tai ei mitään. Sarvikuono tuotti tulosta ja aiheutti liikennekaaoksen. Onneksi olimme sen löytänyt auto ja kärjessä tässä tilanteessa pystyen kuvaamaan koko tilanteen varmaan parhaiten.
Fred tiesi, mistä kohtaa se yritti ylittää tien ja pystyimme ennakoimaan. Sarvikuono olikin tulossa juuri siitä kohtaa yli, mutta…
Lopulta sarvikuono pakeni, koska yksi auto ei päästänyt sitä sen käyttämästä ylityskohdasta yli.
Poistuimme elefanttien luokse, mitkä olimme nähneet tullessamme. Fredillä oli kauhea kiire, koska pelkäsi sateiden vievän sillan. Me taas halusimme kuvata myrskypilviä vasten norsuja. Näistä tulikin ehkä reissun parhaat kuvat!
Paluumatka menikin sitten aivan käsittämättömässä vesisateessa, mitä videoin ikkunasta.
Menin safarin jälkeen perinteiseen pikasuihkuun ja sitten hetkeksi olemaan yksin baariin nauttien sateenropinasta. Paikallinen kylmä olut maistui (taas) ja pullo tyhjeni nopeasti. Vitsikäs baarimikko tuli pullon luokse yrittäen kaataa tyhjästä pullosta lasiini todeten, että sehän on tyhjä ja se pitää käydä täyttämässä.
Illalla istuimme jälleen Petterin kanssa illallisen jälkeen baaritiskillä maistellen päivän coctailia sekä ihmetellen Kenian menoa. Oli aika jättää ystävälliselle henkilökunnalle hyvästit lyhyestä kolmen illan palvelusta.
Paluupäivä
Lähdimme klo 08.00 kohti Masai-kylää, mikä oli portilta noin minuutin ajomatkan päässä. Tunnin tutustumisretki Masai kulttuuriin maksoi 20 dollaria per naama. Tänne olin varannut viimeisen filmirullan Kodak Porta 160:sta.
Kirjoitin muutaman muistiinpanon Masai kansan asioista.
- Ma tarkoittaa kieltä, jota he puhuvat ja sai kansaa, jota he ovat
- Kylässä on kaksi kehää. Ensimmäinen aita on oksista ja puskista tehty suoja rakennuksilla. Tämän takana on asuinrakennukset sekä yöllä nuotiot karkoittamassa petoja. Sisempää kehää suojaa piikkikasvustollinen puska ja sen takana on karja suojassa.
- Masaiden vaatteissa toistuu punainen väri ja se on pelote eläimille, koska se symboloi verta
- Naisten rooli on tehdä perheelle talo. Talot tehdään savesta, lehmän lannasta, puusta sekä muovipusseista. Ennen kuin nainen saa aloittaa talon tekemisen, hänen tulee harjoitella pienemmillä rakennuksilla esim. kanaloilla.
- Miehet hoitaa karjaa sekä metsästyksen. Miehet auttavat myös naisia raskaammissa askareissa.
- Naiset hoitaa perheen, talon, ruuan, puiden keruun jne..
klo 9.30 lähdimme ajamaan kohti Nairobia päätyen hyvin pian wc tauolle johonkin matkamuistomyymälään. Emme poistuneet edes autosta ja saimme olla rauhassa. Söimme lounasboksit, mitkä olivat yhtä kamalia kuin aiemmatkin.
Kiertotie
Klo 13.20 osuimme Mai Mahiun kaupunkiin, missä liikenne oli ihan seis. Alkoi soittelu ja kävi ilmi, että edessä on 4 tunnin jonot tietyölle. Keräsimme kolman safariauton saattueen ja lähdimme kiertotielle.
Tämä kiertotie selkeästi stressasi Frediä ja oli normaalimpaa vähäpuheinen. Antoi vain ohjeeksi sulkea ikkunat ja lukita ovet.
Lähdimme Mai Mahiunin pikkuteitä kohti vuoristoa Kijaben kylää. Tie oli alkuun Land Cruiserille sopiva, mutta alkoi hiljalleen muuttumaan tieksi, mitä ei voi sanoa enää länsimaalaisittain tieksi. Sateet olivat vieneet tiestä osan mennessään. Googlen street viewistä saa kuvaa reitistä, mutta ei mitään käsitystä missä kunnossa se oli.
Valitettavasti videokuvaus ei onnistunut, koska vaikka oli turvavöissä, oli pidettävä kahdella kädellä kiinni jostain.
Tien huipennus oli erittäin jyrkkä mäki mihin automme hyytyi. Vääntö ei riittänyt päästä ylös eikä kuljettaja saanut ryömintävaihdetta päälle, koska auton jarrut eivät pitäneet autoa siinä kulmassa kunnolla. Kummallakin puolella pudotus tieltä. Paikallinen mopomies tuli heittämään kiviä renkaiden alle, jotta vaihteiston vaihto saadaan tehtyä. Koneesta nousi sinertävä savu sekä palanut haisi yrittäessämme nousta ylös. Samaan aikaan harjanteelle ilmaantui kaksi miestä AK-47 kädessä katselemaan operaatiota. Perinteisesti heillä oli maastopuku päällä, mutta ei mitään tunnuksia. Ilmeisesti he olivat niitä hyviksiä, koska saimme jatkaa matkaa omaisuus mukanamme. Muutaman kylän ihmiset katsoivat saattuettamme sen näköisenä, että safariautoja ei taida ajaa ohi usein.
Saavuimme 16.30 Nairobiin lentokenttähotellille, missä saimme vaihtaa vaatteet sekä pääsimme suihkuun. Ilta menikin 21.30 asti sitten hotellin aulassa odotellessa kunnes pääsimme kentälle.
01.35 lähti lento Dohaan, mikä oli lähes tunnin etuajassa perillä klo 06.30.
Lento Helsinkiin lähti 08.10 ja saavutimme Suomen klo 14.30. (ajat paikallisia aikoja).
Oli kiva olla kotona, viikko meni nopeasti.
Tuliaiseksi kaksi meistä toi mukavan vatsataudin, mikä seuraavan viikon aikana hiljalleen rauhoittui. Onneksi tämän pahimmat päivät osuivat Suomeen.
Petterin reissublogit:
https://petterihautamaa.kuvat.fi/blog/605/jambo-kenia-ensi-kertaa-safarimatkalla-osa-1/
https://petterihautamaa.kuvat.fi/blog/606/jambo-kenia-ensi-kertaa-safarimatkalla-osa-2/
Galleria:
