Ensimmäinen kiipeilymatkani Kalymnokselle puretaan tässä blogissa, miltä saarella näytti ja mitä siellä teimme. Seuraavassa blogissa Kalymnoskesta käsittelen reissua ensikertalaisen silmin eli hyvä tietää asioita ja mitä ottaa huomioon.
Tulopäivä
Lähdimme Helsingistä kohti Kosin saarta 08.00 lennolla. Neljän tunnin lennon jälkeen saavutimme samassa aikavyöhykkeessä olevan Kosin saaren puolen päivän aikaan. Lyhyen siirtymän jälkeen sama häämötti jo ennen kello 13 ja hotelli huoneessa olimme kello 15 aikaan. Laivamatka pienemmällä veneellä kesti reilu 20 minuuttia. Kaikki siirtymät olivat lyhyitä ja nopeita.
Ensimmäinen päivä meni asettuessa paikalle sekä uidessa meressä. Toki kiipeilykaupat käytiin katsomassa, koska pieni ajatus oli kenkäkaupoilla käymisestä. Ensimmäisenä päivänä jalat ei ehkä vielä ole niin turvonneet ja kärsineet.
Tämä toteutuikin ja matkaan tarttui Scarpan Generatorit.
Aikainen illallinen auringonlaskun aikaan meinasi tuottaa haasteita, koska kaikkialla oli todella täyttä.
Päivä 2 – Arginonta valley
Saaresta puuttui sähköt, no onneksi aamupalaa sai sähköttömästä ravintolastakin. Aamu meni hieman hitaasti eli emme suunnanneet heti lähisektoreille vaan lähdimme naapurien kanssa Arginonta valleyseen iltapäiväsektorille autolla. Ensimmäinen aamu saarella ja olimme jo pummineet autokyydin edes takaisin. Tästä tulikin myöhemmin kuittia, että olimme omaksuneet kiipeilypummien tavat nopeasti.
Ensimmäinen kiipeilypäivä oli enemmän ja vähemmän totuttelua kallioon sekä reitteihin, mitkä pääsääntöisesti olivat 20-35 metrin pituisia.
Kiivettyjä reittejä:
- Kavournas 5+
- Kamaki 5+
- Exodus 5+
- Aleria 6a+
- Sway 6c (räpiköintitaistelu)
Päivä 3 – 3 stripes multipicth 5c+ – 175 m
Yksi reissun tavoitteista tai reiteistä oli kiivetä tämä Adidaksen ”nimeä” kantava multi pitch reitti.
Tämä taitaa olla saaren helpoimpia multi pitchejä, ainakin helpoiten saavutettava. Spartacus left sektorilla, 50 min kävelymatkan päässä Massourin kylästä.
Kylän pohjoispuolelta lähtee kuvan kaltainen betoniluiska kohti kuuluisaa Grande grottaa, mikä muuttuu hyvin pian paikoin jyrkäksi poluksi. Alkulämmittely jaloille tulee tehtyä noustessa sektorille. Yhtenä aamuna otin aikaa, että tieltä Grottalle meni noin 20-25min nousuun.
Polun yläpäässä Grande grottan luola, mistä seuraavana päivänä lisää. Sen vasemmalta lähtee sektorit Afternoon, Sparta wall ja sitten Spartacus, minkä ihan vasemmassa reunassa 3 stripes löytyy pienen portin takaa.
Aloituspaikan löytäminen oli helppoa topokirjan kanssa, mikä on lähes korvaamaton saarella.
3 stripes lukuina
- 6 osaa
- P1 4a 35m
- P2 5a 40m
- P3 5b 30m
- P4 5c 20m
- P5 5c+ 20m
- P6 5b+ 30m
- Köysi yli 50 metriä, mutta jos haluaa laskeutua alas eikä kävellä, vaatimus 2x 80 m – ohjeet topokirjassa
- 14 pitkää jatkoa sekä muut sulkkarit, slingit, varmistuslaitteet (väh. 2).
- Paluu kävellen 50 min Jurassic parkin kautta (eksyimme polulta)
Aamupäivän operaatio
Kokonaisuuden suorittamiseen menikin aamupäivä. Itse kiipeilyosuus ei ollut rankka, mutta olimme varanneet paluumatkalle nestettä riittävästi ja meillä oli yhdessä repussa kahden kiipeilijän kengät, eväät jne.
Olimme liikkeellä kolmestaan, niin kahden repun taktiikka mahdollisti sen ettei liidaajan tarvitse kantaa reppua. Kallion seinällä reppua vaihdettiin puristaen siitä todella hyvin ettei ole pienintäkään mahdollisuutta, että se putoaisi.
Jokaiselle kaksi liidattavaa osuutta. Itse liidasin kolmosen ja nelosen. Kiipesimme tuplaköydellä, tälle varmaan joku hieno nimikin, mutta 80m köydessä ensimmäinen oli puolessa välissä kiinni. Tuolla omalla 30 metrin etapilla, mikä ei ollut suora eli rope dragia alkoi tulla niin 60 metrin köyden kiskominen perässä alkoi tuntumaan. Ei tehnyt paljoa mieli klipata ylöspäin köyttä.
Itse reitti oli hyvin pultattu eli mitään mega lentoja ei olisi ollut tiedossa, jos klippi jää hieman myöhäiseksi.
Ylhäältä sitten aukeni hienot maisemat Telendokselle (saari alempana kuvassa).
Iltapäivä meni kotirannalla, mistä löytyi Mario Beach bar. Olimme päättäneet pitää kiipeilypäivät kohtuullisena eli emme kiipeä itseämme ihan piippuun, koska suunnitelmissa ei ollut pitää viikon lomalla välipäiviä vaan hyödyntää kuusi päivää enemmän ja vähemmän tehokkaan fiksusti.
Päivän lämpätila joku +28 astetta, kyllä kelpaa lomailla, mutta ei ihan optimaalinen rankimpiin suorituksiin.
Päivä 4 – Grande Grotta
Eilisen lyhyemmän päivän oli suunnitelmissa hieman raskaampaa kiipeilyä. Kohteena oli Massourin kylän lähisektorit ja Grande Grottan luolan ympäristö.
Lähdimme aikaisin liikkeelle, jotta emme joutuisi mahdolliseen ruuhkaan suosituimmilla reiteillä. Olimme sektoreilla jo 7.50 eli auringonnousun aikaan.
Emme olleet ensimmäiset, Grottan kuulemma suosituin reitti DNA oli jo varattu pienen jonon kera. Siirryimme Afternoonin puolelle ottamaan vähän lämpöä.
Afternoonin reunasta löytyi muutamia kevyitä reittejä, esimerkiksi Insomnia 5+, millä taisi olla kolme tähteä topokirjassa. Tämä 40 metrin sportti avasi hieman päivää.
Toisena kiipesin vierestä vielä To Deftero Moro Mou 5+, mutta sitten oli aika siirtyä Grotalle, kun kansaa alkoi saapumaan enemmän.
Grande Grotta
Grande Grotalla oli itselleni annettavaa suoraan yksi reitti, perällä oleva Happy Girlfried 6a+, mikä lasittuneisuutensa puolesta oli jo aika hapokas aloitus. Luolan perällä seinään nousevassa reitissä pääsee kokeilemaan tufakiipeilyä liukkailla sellaisilla.
Tämän jälkeen otettiin vierestä siirtymä hyllylle Elefanten himmel part 1, vitosen reitti. Tämä oli helppoa kiipeilyä, mutta tässä ajatus oli vain päästä hyllylle, mistä Ville lähti sitten kiipemään jatko-osaa eli part 2:sta mikä on 7a ja menee luolan kattoa pitkin tufien seassa.
Tämä osoittautui työvoitoksi hänelle, mutta isompi operaatio oli saada siivottua reitti, koska kakkoskiipeilijällä eli itselläni ei taito eikä voima riitä kiipeämään sitä perässä siivoten jatkoja.
Kokonaisuus vei ehkä 1.5 tuntia, yhtä maillonia lukuunottamatta kaikki saatiin mukaan ja päästiin laskeutumaan alas reppujen luokse.
Tästä matka jatkui Carpe Diem 6b reitille, mikä oli hieno, mutta erittäin hapokas. Lasittuneet ja mankkaiset tufat osoittautuivat itselleni ylivoimaisiksi ja eteneminen ei ollut hauskaa. Pohjimmainen syy oli liukkaus ja pelko liukastua, mistä syntyi se, että puristi liikaa kädet hapoille.
Tässä kohtaa aurinko alkoi jo osumaan Panoramaan, joten siirryttiin takaisin Afternoon puolelle jäähdyttelemään ja kiipeilin sitten vielä
- Harry Zona 5+/5c/6a (riippuen lähteestä)
- Au revoir 5+/5c
- Cet Humble heros 5+/5c
Kokonaisuutena päivä kesti 7.50-17.30 eli lähes kaikki valoisa aika käytettiin hyödyksi.
Päivä 5 – Auton vuokraaminen ja Secret garden
Päätettiin eilen lähisektorien koluamisen myötä vuokrata auto, koska kumpikaan meistä ei ole skootterimiehiä. Vaikka ikää on jo kertynyt, skootteri kilometrejä ei.
Löysimme paikallisesta vuokraamosta Fiat Pandan, se oli varsin sopiva meille kahdelle.
Kun menimme katsomaan autoa, kysyi vuokraaja ”have you ever drive Fiat Panda?” – No.
No Fiat Pandassa oli useita vaihteita enemmän kuin tarvittiin, pääosin sillä kiivettiin ykkösellä tai kakkosella ylös ja alas tultiin samoilla, ettei jarrut kuumene liikaa.
Matkasimme tutkimaan Secret Garden sektoria saaren pohjoisrannalle. Tässä ensimmäinen huomio, että jos puhelin on automaattisessa verkon valinnassa niin kummankin puhelin otti välittömästi rannalta Turkin verkoon, missä EU roamingia ei ole. Mobiilidata siis pois, jos tuolla liikkuu tai operaattorin valinta manuaalisesti.
Eilinen päivä tuntui kropassa ja kaikki kiipeäminen tuntui raskaalta.
Varsinkin, kun pienen lämmittelyn jälkeen Ville ”laittoi” minut purkamaan 6C:n hänkkireittiä. Kädet aivan hapoilla parin välikuoleman jälkeen sain omaisuutemme haettua reitiltä pois.
Seuraavana vuorossa oli hieno tufareitti, ei se näyttänyt niin vaikealta. Onnistuin pääsemään tässä 6c+:n reitissä ensimmäiseen jatkoon. Sen jälkeisellä tufalla päivystä jotain 3 cm kokoisia herhiläisiä, ei ollut enää voimia ja haluja ottaa siitä kiinni.
Tämä oli ensimmäinen sektori, missä vuohet olivat kärkkymässä evästä. Osalla paikoista ne ovat varsin röyhkeitä makupalojen toivossa. Varsinkin suklaalle ovat kuulemma persoja ja haistavat sen laukuista…
Tästä päivästä ei paljoa jäänyt kiipeilyllisesti kerrottavaa, mutta sektorina on hieno, mutta itselle pääosin liian vaikeaa reittiä.
Päivä 6 – Sea Breeze
Päivän aloitus Sea Breeze sektorilta, tutustumista uuteen. Tästä päivästä muistiossani on aukko, koska en muista mitä siellä kiivettiin pois lukien perällä ollut 5+ reitti, mikä olikin ilmeisesti 6a+. Tämä seikkailullinen reitti oli hauska, mutta kruxi ei mennyt mitenkään kaaliin ennen kuin oli liian väsynyt taistelussa.
Auringon osuttua sektoriin siirryimme Argionta valleyseen, mikä oli ihan vieressä. Kylän kaupasta kylmät juomat ja vähän snacksia matkalla.
Argionta valleyssä kiivettiin vasemmasta reunasta pari 6B.tä, joista toisessa taisi olla plussakin.
Siitä, missä ei ollut mursin ison lohkareen irti. Ville yritti lohduttaa, että kalliollakin on murtumispisteensä, ei se johdu painostani. Tale Qaulesta on video alla, missä kivi lohkeaa kalliosta.
GoPro Hero 12:n super wide angle antaa kivan laajan kuvan reitistä, mutta samalla myös vääristää tosi paljon asentoa, missä kiivetään sekä seinän muotoja.
Illalla käytiin Egean restaurantissa, mikä on erittäin suosittu Välimerellinen ravintola. Söin itse kalan sijasta Biftekiä ja kreikkalaista juustoa. Jälkiruuaksi hunajapalloja, nam.
Se mikä ei pettänyt minään iltana oli ravintoloiden ruoka. Aina hyvää ja tuoretta ruokaa!
Sää alkoi myös viilenemään ja pipoa ja kevyt untsikkaa oli illalla päällä turisteilla. Me laitoimme pitkähihaisen tai pitkät housut, kummatkin olivat liikaa. Iltalämpötila oli kuitenkin yli 20 astetta.
Kun kalenteri vaihtui syyskuusta lokakuun puolelle, tuntui että ihmisiä väheni selkeästi eikä uusia enää tullut samalla tavalla. Ensimmäiset pari kolme iltaa kylässä oli todella paljon väkeä iltaisin liikkeellä.
Päivä 7 – Infrared wall
Ja taas mentiin, Infrared wall – Katharina sektoriksi heti aamusta. Olimme ensimmäisenä paikalla katsomassa mitä sieltä kiipeäisi.
Tätäkin kirjoittaessa ajattelee, että kyllähän sitä muistaa mitä kiivettiin, mutta ei ole enää näin kaksi kuukautta myöhemmin enää muistikuvaa.
Sen kuitenkin muistan, että God is Lemmy reitin yläosassa vedin reissun ensimmäiset liidipannut sellaisessa asennossa, etten uskonut, että siitä pudotaan. Pari kolme metriä kallion pyyhkimistä, vähän ruhjeita ja naarmuja.
Puolen päivän jälkeen alkoi väsymys painaa ja ehkä myöhästynyt lounas, että oli pakko viheltää peli poikki. Ville jatkoi vielä toisen kiipeilijän kanssa kolmannelle sektorille, mutta otin meidän automme ja palasin kylään ajaen Pandan vuokraamolle.
Tästä suuntasin suoraan syömään perinteisen lounaan eli Ceasar salaatin ja yhden oluen. Siitä olo jo tokenikin ja matka jatkui Mario baarin rantatuoliin seuraavalle.
Hotellimme rannasta oli mahdollisuus lähteä Mario baarin edustalle snorklaamaan ja sen kortin käytin seuraavaksi. Rento viimeinen iltapäivä ennen huomista kotiinpaluuta.
Kaksi rastia oli kuitenkin vielä hoidettavana, ensimmäinen oli viedä Pandan avaimet takaisin, ja sen jälkeen siirryin ensimmäistä kertaa reissun aikana rehelliseen baariin ja maistelin kolme paikallista pienpanimo-olutta pienen suolaisen kanssa. Tässä vaiheessa Villekin oli löytänyt takaisin kylään janoisena ja liittyi maisteluseuraan.
Päivä 8 – kotiin
Kotiin… 08.15 nouto oli edessä ja lento lähti puolen päivän aikaan. Kosin kenttä ei ole iso eikä nopea. Saimme jätettyä laukut ja käytyä syömässä niin aikaa boardingin aloitukseen oli 10 minuuttia. Oli aika palata Suomeen…
