Kalymnos – kiipeilijöiden paratiisi? Ensikertaa saarelle, mitä opin…

Kalymnos, Kreikka. Lomasaari Kreikan saaristossa Kosin saaren vieressä lähellä Turkkia on yksi maailman huippukiipeilykohteita sporttikiipeilyyn. Saarella on yli 5000 reittiä lukuisilla eri sektoreilla ja lisää reittejä avataan edelleen.

Päätimme heinäkuussa varata viikon matkan saarelle ja lähteä katsomaan mitä sieltä tulee vastaan. Matkaseurani Ville oli käynyt saarella kerran aiemmin eli pientä etukäteistietoa oli käytännön asioista.

Listasin tähän blogiin asioita, mitkä itselläni jäi mieleen perusasioista. Ainakin itse tykkään reissata niin, että on tiedossa jo minne menee ja mitä siellä on vastassa. Näin varsinkin sporttiloman tehokkuus saadaan esiin eikä aikaa mene ihmettelyyn nin paljoa.

Matka ja matkatavarat:

Varasimme oman matkan pakettimatkana, mikä osoittautui hyvin ketteräksi ja käteväksi vaihtoehdoksi.

Matkaa varatessa kiinnitimme huomion sallittuihin matkatavaramääriin, 15 kiloa ruumaan, 5 kiloa käsimatkatavaroihin.

Ruumaan meneviin matkatavaroihin oli mahdollisuus ostaa 5 kilon tai 10 kilon lisäyksiä ja sen teimme. Meillä oli mukana kaksi köyttä 80 metriä sekä 60 metriä. Ne itsessään toivat painoa mukaan normi lomareissua enemmän. Laukut painoivat Helsinki-Vantaalla lähtiessä vajaa 20 kiloa kumpikin. Repuissa meillä oli valjaat, yhdet kengät, varmistuslaite sekä itselläni kamerat.

Paluumatkalla tyhjensimme reput laukkuihin ja kummankin laukku oli jossain 21 kilon paikkeilla tuliaisten kera. Kosin saaren virkailija punnitessaan laukkuja totesi, että olettekin maksaneet ylipainosta etukäteen.

Käsimatkatavaroita ei siellä punnittu.

 

Matka Kalymnokselle pähkinän kuoressa

  • 08.00 Helsinki-Vantaa – Kos 12.00
  • Kosin lentokentältä 15 min bussilla Masticharin satamaan (12.45)
    • Tässä huomiona, että Kosilla on muitakin satamia eli tärkeää sanoa, että haluaa tänne, jos omatoimimatkalla
  • 13.35 Laivamatka 25 min Pothiaan
  • Pothiasta bussilla hotellille, olimme noin klo 15.00 huoneessa.

 

Massourin kylä

Pieni tunnelmallinen kylä saaren länsirannalla. Kylän pääraitti on noin 750 metriä pitkä tai oikeastaan suunnilleen sille matkalle mahtuu kaikki oleellinen: hotellit, kaupat, ruoka ja skootterivuokraamot.

Ostokset

Kylän varrelta löytyy viisi erikoiskauppaa, joista yksi oli Patagonian brand store tai vastaava sekä neljä kauppaa, jotka ovat erikoistuneet kiipeilyvarusteisiin sekä vaatteisiin.

Yksi näistä kaupoista oli La Sportivan brand store. Climb Rock oli enemmän Mammuttiin suuntautunut kauppa, mutta oli siellä paljon muitakin merkkejä esim. Ocunia.

Hintataso kiipeilyvarusteille oli korkeampi kuin Suomessa, mutta jos jotain menee rikki, katoaa tai unohtuu niin sen kyllä saa saarelta. Kenkien ostamiseen saari on myös hyvä, koska siellä on erittäin hyvä valikoima eri kenkiä. Itse ostin sieltä Scarpan Generatorit, mitä ei saa Suomesta. Hintaa kengillä oli 157 euroa (tarjous 10 %), mikä menee aika samaan kastiin kuin Suomessa kengät keskiarvollisesti.

Varusteiden hankkimista ei kannata täysin jättää saarelle, jos et kaikkea tarvittavaa omista. 80 metrinen perusköysi oli 300 euroa yhdessä kaupoista, kun sen Suomi-hinta on tätä kirjoittaessa 170 € (varuste.net normaalihinta).

 

Lounaspaikka – palautuminen alkoi aina täältä!

Tuliaiset

  • Saaren liittyvät kiipeilypaidat, joita löytyi joka kaupasta
  • Paikallinen hunaja
  • Oliivit ja oliiviöljy
  • Pesusienet (aidot)
  • Puukäsityöt oliivipuusta (painavaa puuta)
  • Muistot
  • Haavat ja ruhjeet

 

 

Ruoka, juoma, eväät

Juomavettä saarelta sai kahdella tavalla, joko kaupasta ostamalla pulloissa max 1.5 litraa tai kylässä olevasta juomavesiautomaatista iltaisin. Meillä oli pulloja jääkapissa ja kävimme sitten aina iltaisin täyttämässä 3 litran Camelbakin juomarakot automaatista valmiiksi jääkaappiin.

Aamiaiselle on oikeastaan pari vaihtoehtoa, jos ei ole kiireinen aamu – ensimmäiset ravintolat avaavat kahdeksalta. Kylän raitilta löytyy minimarkettia sekä supermarkettia. Mikään näistä ei ollut iso, mutta niistä sai sen mitä tarvitse evääksi sekä aamupalaksi.

Varsinkin viereinen supermarket sai aamu seitsemältä tuoreet leipomotuotteet, joista sitten eväämme koostui. Mukana oli myös proteiini- ym. patukkaa sekä banaaneja.

Supermarketin hinnat olivat aika yksi yhteen Suomen kanssa. Osa oli hieman halvempia, mutta esim. energia- ja proteiinipatukoista sai maksaa ehkä hieman enemmän kuin Suomessa. Toki näissä on myyjän markkinat, koska kannettavaa halutaan minimoida.

Olut marketissa oli 2-3 euron luokassa eli aika samoissa kuin Suomen (0,5 litraa). Limut, smoothiet, energiajuomat hieman alle Suomen hintatason.

Paikallinen pienpanimon olut 6 €, Kalymnoksen lihapullia alkupalaksi, 7 €

Hintataso ravintoloissa

Pöytävaraus saattaa olla pakollinen illalla… kyllä. Ensimmäisinä iltoina kylässä oli niin paljon ihmisiä, ettei syömään meinannut päästä kahdestaan ilman pöytävarausta. Tulevina iltoina kävimme varaamassa pöydän tai joku muu varasi pöydän, koska söimme useana iltana muiden suomalaisten kiipeilijöiden kanssa. Näin varmistimme ruokailun heti kello 19 aikaan (auringonlasku).

 

Hieman hintatasoa budjetinlaskuun

Aamiainen ravintolassa 5-10 €

Lounassalaatti n. 10 €

Illallinen 10-20 €, kalaruuat sekä pihvit kalliimpia

Olut 5 €

Vesi – tavallinen / kupliva 2-4 €

Ravintoloissa oli tapana myös käydä maksamassa kassalla ruokansa joko pöytäkunnittain tai vain omansa eli erikseen. Näin maksettaessa ei ollut väliä maksoiko kortilla vai käteisellä.

Käytimme paljon käteistä, se oli usein nopeampi tapa maksaa.

Kiipeilyvarusteet

Kalymnoksen kiipeily on sporttia eli mukaan tarvitsee kengät, valjaat, kypärän ja varmistuslaitteen (vähintään) riippuen muun seurueen varustuksesta.

Kypärän käyttäminen on saarella enemmän kuin suositeltavaa, koska kalliosta saattaa irtoilla kiviä varsinkin uudemmilla sektoreilla. Itsekin yhden murkulan irrotin astumalla sen päälle. Tämän lisäksi kalliolla ylhäällä liikkuvat vuohet saattavat pudottaa kiviä alas.

Reitit ovat Suomen reittejä pidempiä, pääosin 25–35 metrin välimaastossa.  Reitit ovat hyvin pultattuja, mistä tullaan siihen, että jatkoja tarvitsee enemmän kuin Suomen olosuhteissa.

Sopiva jatkomäärä reitille oli 15-20 luokkaa. Meillä oli matkassa lyhyitä ja keskipitkiä sekä alppijatkoja. Näin jälkeenpäin todeten keskipitkät, pitkät sekä alppijatkot olivat parhaimpia, koska reitit menevät miten menevät ja osa pulteista on syvennyksissä, jolloin pidemmät jatkot vähentävät köyden vetovastusta. Kun reitillä on pituutta, on rope dragilläkin iso merkitys.

Tuo putosi jalan alta. Varmistaja ehti väistää.

Köysi

Meillä oli matkassa 60 metrinen sekä 80 metrinen köysi. Ihan suoraan voi sanoa, että 60 metrinen ainoana köytenä on liian lyhyt tai se vähintään rajaa reittejä paljon pois.

70 metrinen on kompromissi, 80 metrinen varma. Saaren tärkein muistisääntö köyden kanssa on, että tee aina solmu toiseen päähän.

Muuta

Multipitch vaatii ankkurin rakennukseen tarvikkeet sekä samoin yläköysittely. Valitettavasti ihmiset käyttävät ankkureissa olevia sulkurenkaita yläköysittelyyn, mikä kuluttaa ankkureiden sulkurenkaita.

Perus ATC + prusik on tietenkin hyvä olla matkassa aina sekä ruuvisulkkareita.

Lehmänhäntä tietenkin valjaissa, jotta tarvittaessa saa itsensä kiinni. Omani on dyneema daisy, missä jokainen lenkki on oma 22 kN kestoinen. Näistä lenkeistä tuli pari kertaa vedettyä itseäni ylös ankkurilla, kun sulkkarin ruuvi oli jumissa.

Mailloneita voi hyvä olla mukana, koska pultit olivat usein lehtihakoja eli niistä ei voi laskeutua, jos reitti jää kesken. Vaihtoehto on toki jättää sulkurengas tai jatko reitille, mutta mailloni laskeutumiseen lienee edullisin ratkaisu. Jouduimme viikon aikana käyttämään yhden, että saimme kattoreitin siivottua. Tästä olisi saattanut kokeneemmat selvitä ilman.

Ankkurien ja pulttien kunto

Näimme viikon aikana yhden reitin, missä oli kaksi ristissä olevaa sulkurengasta, mitkä olivat kuluneet. Muutoin kaikki oli hyvässä kunnossa. Osasta reiteistä ankkurin sulkurengas oli järeä ruuvillinen, missä ruuvi saattoi olla tiukassa. Välillä, kun ankkurille tuli viimeisillä voimilla ja yritti suoraan klipata ankkuriin ei siinä onnistunut.

Liikkuminen

Massouri skyline alue on aivan Massourin kylän yläpuolella ja sinne kävely / kiipeäminen polkua pitkin kestää 20 minuutin luokkaa. Nämä reitit ovat varsin suosittuja ja sitä kautta myös hyvin lasittuneita sekä mankkaisia.

Muualle saareen pääsee kuitenkin vuokraamalla skootterin tai auton. Meistä kumpikaan ei ole koskaan ajanut skootteria, joten vuokrasimme auton. Kolme päivää pikku Pandalla kustansi 114 euroa. Skoottereille olisi kaiketi tullut hintaa 90 euroa yhteensä, joten ero ei ollut varsin suuri.

Reitit, sektorit ja topo

Saarella on reittejä aika paljon… 2023 julkaistussa topokirjassa on kannen mukaan 4200 reittiä. Tämä on toki vanhentunutta tietoa, koska jo syksyllä 2024 oli uusi sektoreita avattu, mitä ei näy kirjassa, mutta esim. 27 cragsissä kylläkin.

Sovelluksista Vertical-Life lienee myös erittäin ajan tasalla tietojensa puolesta.

Topo

Topokirjaa oli saatavilla Massourin kylästä joka kaupasta 50 euron hintaan. Uusimmassa 2023 painoksessa roikkuu kansikuvassa kiipeilijä auringonlaskun värjäämänä sinistä merta vasten yhdellä kädellä kiinni pitäen. Jos kirjan ostaa Suomesta tai netistä, kannattaa siis varmistaa, että kyseessä on tämä uusin painos, jos haluaa maksimoida tiedon.

Kirjassa on myös hyvää tietoutta reiteistä, sektorista, lähestymisestä, jatkojen määrästä, reittien arvosteluita ym., Itse tykkään kirjasta enemmän kuin puhelimesta tutkia reittejä, varsinkin tämänkaltaisessa paikassa.

Infrared and Firrewall

Sektorit

Osa sektoreista on saavutettavissa helposti, osa vaikeammin. Suurinta osaa sektoreita yhdistää se, ettei ne ole helposti lähettävissä vaan vaativat pientä patikointia, vähintään polkujumppaa rinnettä ylös. Tässä saa toki jalat ja pakarat kivasti avattua ja lämmiteltyä.

Topokirjassa on sektoreista hyvin tietoa, ihan alkaen siitä, milloin ne ovat varjossa. Tämä on tärkeää tietoa, koska kuumassa auringonpaisteessa ei kiipeä kuin hullu. Päivät siis suunniteltiin sen mukaan, että vaihdettiin iltapäiväksi sektoria pysyen varjossa.

Kylästä löytyy monesta liikkeestä ja ravintolasta lahjoituslaatikoita pelastustiimille, joka myös uudelleen pulttaa ja huoltaa reittejä

Vaikeustaso

Reittien vaikeustaso ja greidaus Kalymnoksen oman topokirjan sekä Suomen välillä oli mielestäni aika yksi yhteen, joskin monet reitit ovat niin erilaista kiivettävää kuin Suomessa. Itselläni meni hetki aikaa tottua kallioon, ja kun siihen alkoi luottamaan ja tottumaan niin reissu alkoikin olemaan ohitse.

Greidauksessa oli paikoin eroja 27cragsin, topokirjan sekä kallioon kirjoitettujen vaikaustasojen välillä.

Kirjoitettu 11/2024

PS. Kalymnoksesta tulossa myös muita julkaisuja, joten Kalymnos hakusana saattaa tuottaa tulosta nyt tai myöhemmin.


 

 

 

TILAA ILMOITUS UUSISTA JULKAISUISTA!