Nalkkilan släbit 9.3.2024
Ensimmäistä kertaa täällä, mutta ei viimeistä. Nalkkilan släbit tarjoaa topokirjan johdannon mukaisesti hipsuttelua sileällä graniitilla. En edes tiennyt, että graniitti voi olla noin sileää ja liukasta. Oman haasteen tähän toi varmasti muutaman asteen pakkanen kylmyyden puolesta vaikka kallio olikin täysin kuiva.
Vaikka kuvassa kallio näyttää loivalta ja helpolta sitä se ei todellakaan ole. Alla oleva kuva antaa ehkä hieman kuvaa kuinka sileä kallio on. Tätä täytyy tulla kokeilmaan uudestaan kesäillan lämmössä, jos kitkaa olisi kengän ja kallion välissä edes hitusen enemmän. Täältä löytyy kiivettävää träd, sportti ja ylärillä riippuen omista mieltymyksistään.
Kenkiä tuli säilytettyä takin sisässä, että kumi ei olisi aivan kivikovaa, kun oma hipsutteluvuoro osui kohdalle. Päivän ollessa vielä maaliskuun alussa lyhyt, käytännössä koko valoisa aika käytettiin ulkona. Muutenkin oli kiva laittaa lämpöiset kiipeilykengät jalkaan, kun ulkolämpötila oli mitä oli – ei ainakaan kesäinen.
Päivän teema oli, että trädikiipeilijät meni edeltä ja meikäläinen otti ylärit perässä. Kolmen kiipeilijän kierto mahdollisti kuvailuakin mikä piti itseni lämpöisenä. Muutaman reitin vedin sporttina, kun se oli mahdollista. Alkukausi on pientä totuttelua ja siksi mentiin todella varovasti eteenpäin. Hauskaa, että kausi alkoi släbillä ja edellinen päättyi Kiikkukalliolla släbiin.
Illan vika
Illan viimeisessä rutistuksessa Miikka kiipesi First Past the Post trädin. Olin kiivennyt etukäteen ylös toista reittiä. Odottelin ylhäällä kameran kanssa ja sain sieltä seurata Miikan kiipeilyä sekä treenata kuvailua.
Leppävaaran urheilupuiston kalliosaareke – 28.3.2024
Pääsiäisen avaus eli töiden jälkeen 2.5 tunnin setti kalliolle. Kummallekin meille ensimmäinen kerta. Olin käynyt kalliolla useasti pyörällä ihailemassa sitä. Kesällä kalliolla on valitettavan paljon roskaa ja varmaan nytkin, jos olisi lumen alle nähny. Päivällä aurinko paistoi niin lämpöisesti, mutta iltapäivällä oli jo pilvessä. Se ei kuitenkaan saanut meitä perääntymään.
Lasia
Muutaman reitin ylhäällä oli osassa kallion koloista ja halkeamista lasinsiruja, joten kannattaa olla varovainen, mihin käden laittaa. Itse reitit olivat puhtaat ja kiivettävissä.
Hero 12
Testasin täällä ensimmäistä kertaa GoPro Hero 12:sta varren kanssa kypärässä ja siitä video alempana. Reittinä Tulenheimon dirrettisima 6a, mikä oli kiva reitti. Sen molemmin puolin jäi kiivettävää tai ainakin yritettävää seuraavalle kerralle.
Alemmassa kenkäkuvassa näkyy myös Myöhempien aikojen kouru 6b+ reitin kallio, mikä taittui ylärillä yhdellä tauolla, kun reitille asettamani kamera oli tiellä ja se piti siirtää. Olisi todennäköisesti mennyt puhtaana ylärillä, mutta seuraavalla kerralla sitten. Tästä video myös alempana.
Hienot kallionmuodot
Upeat kalliot ja muodot. Vaikka reitit ovat lyhyitä niin ehdottomasti käymisen arvoinen lähikohde.
Kvarnby – 31.3.2024
Pääsiäisen kiipeilyt jatkuivat. Perjantaina satoi vettä, mutta lauantai oli lämmin ja tuulinen päivä. Kävin jo lauantaina iltapäivästä etsimissä kuivaa kalliota ja sitä löytyikin muutamasta paikasta. Toinen niistä oli Kvarnby ja päätimme tulla tänään kiipeämään mitä pystyi ja vähintään grillailemaan makkaraa ja treenaamaan köysitekniikoita.
Kvarnbyn matalampi sektori oli ainoastaan kiivettävissä ja siitäkin kuusi-seitsemän reittiä, joista keskitimme panoksen 6a+ reitteihin sekä muutamaan trädiin, joita sitten kakkostelin ylös eli kiipesin perässä ylävarmistuksen kanssa ja purin Miikan asettamat varmistukset.
Terävää kidekalliota
Kvarnbyn matalampi sektori on useamman reitin kohdalla hyvin terävää kiveä eli kuvankaltaista kidettä, mikä on sormille aika ikävää, joskin siitä saa kyllä hyvin kiinni ja ote pitää, kun kiteet uppoaa sormiin. Se, että tuntuuko ote sitten liian pahalta, että haluaa siitä kauaa puristaa on eri asia.
Nämä kuvat Isidor 6a+ reitiltä, minkä sain kiivettyä muutaman epätoivoisen alun jälkeen.