Kalamaraton 2013 kalastuskilpailu AC Delirium joukkueen matkassa
Kalamaraton on Suomen vaativin kalastuskilpailu, jossa tarvitaan monipuolista kalastuksen tietotaitoa. Ensimmäinen Kalamaraton järjestettiin Helsingissä vuonna 2001. Kisa levittäytyi Kotkan vesiin 2008 ja vuonna 2012 tulee mukaan Joensuu. Kalamaraton on synnyttänyt kokonaan uudenlaisen kalastusmuodon; lajikalastuksen. Sen suosio kasvaa nopeaa vauhtia ympäri Suomea ja vuoden kruunaa aina Kalamaratoniin osallistuminen.
Kalamaratonissa tavoitellaan vuorokauden aikana mahdollisimman monta eri kalalajia saalispussiin. Kilpailu käydään urheilukalastusvälinein. Kalojen pituudella tai painolla ei kisassa ole merkitystä. Pikkuruinen liejutokko on aivan yhtä arvokas lajipiste kuin kymppikiloinen hauki. Kalamaratonin jännitys säilyy kisan loppuun saakka. Kisaseurannassa pyritään reaaliaikaiseen tulospalveluun, sillä joukkueet ilmoittavat aina saamansa uuden lajin tuomaristolle. Ammattitaitoinen tuomaristo vahvistaa aina lajitunnistuksen.
Kalastustaitojen lisäksi kisoissa tarvitaan tuntemusta eri kalalajien esiintymispaikoista, lajit on osattava myös tunnistaa toisistaan. Kalamaraton on antanut arvokasta tietoa kalalajien esiintymispaikoista ja –tiheyksistä myös tutkimukselle. Jo kisaan osallistuminen ja sen läpivienti on voitto itsessään.
Suomen kalastusmatkailun edistämisseura
SKES.FI
18.5.2013 klo 12 käynnistyi Kalamaraton eli 24 tuntia kestävä kalastuskilpailu Helsingissä ja Kotkassa. Saavuin lähtöpaikalle Helsigin Honkaluotoon yhdentoista jälkeen katsomaan menoa sekä tulihan sitä hankittua oma kisapaitakin vaikkei tässä kalastukseen osallistutakkaan. Fiilis oli mahtava. Olin pakannut autoon eväitä, vaihtovaatteita (riittävästi lämmintä), vaihtosukat, saappaat, kahluuhousut, makuualustan ja makuupussin, jos jossain vaiheessa kerkeäisi autossa nukkumaan – turha toivo. Taisin nukkua jossain kivellä Vanhankaupunginkosken läheisyydessä muutaman minuutin seuraavana aamuna, mutta heräsin vesisateeseen. Sade piristi ja taas mentiin…
Seuraava kuvakooste on läpivienti Ollin ja Marcon eli AC Deliriumin joukkueen kilpailusta.
Kilpailun toimitsijat kertasivat sääntöjä sekä muita käytännön asioita kilpailijoille Honkaluodossa ennen starttia. Kuvassa SKES:sin puheenjohtaja Jukka Halonen.Ensimmäisellä paikalla kaivettiin onget esiin ja lähdettiin hakemaan seipiä. Kaikki muut lajit olivat tietenkin plussaa. Nopeasti ensimmäinen laji nousikin – kolmipiikki.Ensimmäiset kaksi lajia ylhäällä. Pienempi ylempänä: kolmipiikki ja alempana: seipiSeuraavassa kohteessa viriteltiin virveliä ja tehtävät jaettiin. Olli nappasi hetken päästä sorvan ja hetkeä myöhemmin Marcolla oli hauki kiinni. Kuvassa Ollin sorva.Hauella ei ole alamittaa, joten pienikin kelpaa tässä kilpailussa…… ja henki pois. Neljä lajia kasassa!Vanhankaupunginkosken suvannolla oli muitakin ongella. Kalamaraton t-paitoja näkyi siellä täällä ja kaloja nousi. Viidenneksi lajiksi kirjattiin salakka.Kuudentena lajina kärpäsentoukkaan narahti vimpa.Vimpa (Vimba vimba)Onkiminen jatkui alueen ympäristössä ja lajeina nousi 7. kiiski, 8. ahven, 9. särki ja 10. pasuri.Kymmenen lajia kasassa ja oli aika viedä kalat tuomareille hyväksyttäväksi. Kymmenen lajin kohdalle aika kirjattiin AC Deliriumille 14.38.Siirtymiset tehtiin ripeään tahtiin…Laji numero 11: AllikkosalakkaAllikkosalakka (Leucaspius delineatus)Laji numero 12: HopearuutanaSeuraavaksi siirryttiin ns. ”HYSHYS” paikalle, mistä Olli onki törön juuri siitä kohdasta mistä kertoi sen tekevän. Kyllä pojat ovat harjoitelleet!Törö (Gobio gobio)Ruotsi-Suomi jääkiekko ottelua kuunnellessa ongittiin suutari, minkä lajinumeroksi muodostui 14.Seuraavaksi lähdettiin heittelemään kuhaa…… mutta ensimmäinen huti oli tosiasia.Mustatokot asuvat kivien alla ja kovalla harjoittelulla ne oikeat kivetkin on tiedossa. Silti myös tästä lajista tuli huti. Samasta paikasta yritettiin myös lahnaa ja säynettä, mutta vain pieni ahven meni lankaan.Mustatokkoa ongittaessa sain komean kutuasuisen kolmipiikkikoiraan kuvattavaksi. Kolmipiikki (Gasterosteus aculeatus)XXL-Kalastajat tavattiin syömästä pikaruokaa ja onkimasta. Liityimme seuraan ilman pikaruokaa.Mustatäplätokko oli laji nro 15.Mustatäplätokkoja riitti kuvattavaksi asti.Tuntomerkkinä musta täplä selkäevässä.Peruslaji eli silakka nousi kaikkien Helsinkiläisten tuntemasta paikasta numeroksi 16.Seuraavaksi otettiin kohteiksi perinteinen lahna sekä säyne. Ahti tarjosi pasurin.Sieltä se lahnakin sitten tuli lajiksi 17.Lajinumero 18 – säyne. Olli varmistaa että kyseessä on varmasti säyne laskemalla suomut. Wikipedia: Särjestä säyneen erottaa myös suomujen koko ja määrä: säyneen kylkiviivalla on 55-61 suomua, särjellä 42-45.Etelästä saapuva ukonilma peloitteli vähän. Olimme sijoittuneet ongelle sellaiseen paikkaan että ukkonen kiersi meidät etelästä koukaten idän puolelta siirtyen pohjoiseen taaksemme. Kalastukseen ei tullut taukoa vaikka lähellä oli.
Pimeän tultua lähdettiin lirkkaamaan. Paikalle saapui useita joukkueita ja näky oli kyllä huvittava. Seuraavat lajit nousivat pimeässä: 19 kymmenpiikki, 20 hietatokko, 21 mutu, 22 kivinilkka, 23 kivisimppu.Kisan suurin kivinilkka oli Marcon käsialaa.Tarkkaa puuhaa, kuvassa Marco.Seuraavaksi siirryimme paikkaamaan mustatokon jättämää aukkoa ja paikkaus kannatti. Laji numero 24 oli mustatokkoKivennuoliainen oli nro 25. Ainoa kala, jota lähdin kuvaamaan GoProlla vedenalta, koska kaloja oli niin paljon kyseisessä kohdassa ettei se haitannut kalastusta.Yön pimeinä hetkinä olessamme paikoissa, joita ei kilpakumppaneille sovi kertoa oli aikaa kuvailla katulampuista mm. bokeh-kuvia. Tähän väliin mainittakoon lajiksi 26 ruutana.Piikkimonnille lajinumeroksi muodostui 27.Liejutokko jäi puuttumaan ja sitä lähdettiin vielä hakemaan. Kohta alkaa jo aamu sarastamaan.Marco virittelee uutta syöttiä koukkuun. Liejutokko jäi tuoreista syöteistä huolimatta saamatta.Kaikki aika pitää hyödyntää ja miksei sitä käyttäisi vaikka onkien.Toutaimet olivat aktiivisesti liikkeellä Vanhankaupunginkosken suvannossa.Toutainta emme kuitenkaan saaneet vaan seuraavaksi lajiksi joukkue ilmoitti kuhan. Kuha oli 28:s kalalaji.Kuhalla on 40 cm alamitta, joten kala mitattiin varmuuden vuoksi. Mittaustulos oli 40.2 cm. Olen miettinyt miksi kuvasin nokan enkä pyrstöä mittauksesta. Kerrottakoon että en ole vielä sitä saanut selvitettyä.Hankalaksi alkaa mennä ”peruslajien” suhteen. Vielä löytyi paukkuja aamusta ja turpa ongittiin lajiksi 29.Oli aika lähteä kohti Honkaluotoa, missä Stadionki tapahtuma käynnistyy klo 11. Honkaluodolle johtavan sillan viereen on tuntia aiemmin kipattu säiliöautolla kirjolohta eli kilpailijoilla on mahdollisuus onkia yksi helppo laji vielä.Pilkkivapa kehiin ja onkilaite veteen…… ja kiinni on!Enää se ei karkaa!Olli pitää kädessään voiton tuonutta lajia eli kirjolohta.Kirjolohi (Oncorhynchus mykiss)AC Delirium Marco & OlliKiertopalkinto löysi miesten matkaan kolmantena vuotena peräkkäin.
