Aamulla herätessämme taivas Jurmon yllä oli kirkas, mutta pohjoisesta tuli tummia pilviä kohti saarta. Ennenkuin ehdimme kuvaamaan olivat pilvet jo täyttäneet saaren ilmatilan eikä aurinkoisesta hetkestä jäänyt kuin toive. Tuuli oli kääntynyt luoteeseen ja Forecan mukaan 14 m/s puhaltanut tuuli pöllytti irtolunta komeasti pitkin maata. Ensimmäiset kuvat syntyivät saaren varmaan tunnetuimman pihlajan luota. Pihlajan luota matka jatkui suolle, jossa seurasimme tuoreita ketun jälkiä tuloksetta. Arton upottua suohon (vain vähän) jatkoimme matkaa rantaa pitkin kohti Sorgenia ja siitä länteen, jossa avovesiraja oli. Jäätävä tuuli puhalsi kasvoihin lunta ja kasvot olivat pakko suojata liikkuessa niin että vain silmät näkyivät. Paluumatka mökille olikin sitten tuskainen vastatuuleen. Iltapäivällä lähdimme sitten kohti satamaa kuvaten Högbergetin juurella maisemia karussa lumisessa maisemassa. Satamaan päästyämme huomasimme että pohjoistuuli oli tuonut jäät takaisin saaren pohjoispuolelle satamaan ja siitä länteen. Hetken kuluttua saimme puhelun että yhteysalus ei välttämättä perjantai aamuna saapuisi Jurmoon jäätilanteen vuoksi. Muutaman puhelun soitettuamme päätimme että viisainta olisi siirtyä nyt Utöseen ja aamulla sieltä mantereelle. Palasimme pikamarssia mökille ja pakkasimme tavarat ja uudella pikamarssilla kohti satamaa. Kaksi kolmesta kerkesi laiturille, mutta laivan kapteeni ei odottanut kolmatta meistä. Viiden minuutin odottelu oli liikaa ja laiva lähti Utöseen ilman meitä. Toivottavasti kapteeni saa sillipurkkinsa sitten aamulla laituriin hakemaan meidät ja muut mantereelle lähtevät asukkaat mukaansa.
Tämä jäänee reissun viimeiseksi kirjoitukseksi, koska kuvia tuskin kotimatkalla syntyy. Viimeksi nukuin koko matkan…
