Itsenäisyyspäivän vastaisena yönä satoi ensilumi Espooseen ja sovimme lähdöstä Nuuksioon toiveena että puihin illalla kiinni jäänyt lumen kaltainen töhnä olisi aamulla vielä puissa – pettymykseksi aamulla ei ollut kotipihassa puissa mitään. Kohti Nuuksiota ajellessa maisemat alkoivat muuttumaan yhä talvisimmaksi vaikka matkaa on vain reilu 10 kilometriä. Jätimme auton parkkipaikalle ja lähdimme suunnistamaan kohti näköalapaikkaa Myllypurolaakson reunamalle. Syksyllä käyttämäni oikoreitti on paljon helpompi lumettomassa metsässä kuin lumisessa metsässä missä ei kaikkia polkuja huomannut ja tulikin käveltyä ensin ohi ja paikka löytyi ”vahingossa” paluumatkalla.
Maisemat kuvattuamme laskeuduimme nahkiaispolkua pitkin laaksoon eli Purolaan, jossa virtaa Myllypuro sekä Haukkalammen puro laskee sinne. Tämä reitti oli itselle täysin uusi ja Purolan risteyksessä kohtasimme kaksi juoksijaa, jotka toivottivat hyvää Itsenäisyyspäivää ja jatkoivat tulosuuntaamme. Seuraavilta ihmisiltä ei edes kiitosta tai kehokielin ilmaistua kiitosta tullut vaikka väistimme kapeilta pitkospuilta heitä märälle mättäälle. Tähän on valitettavasti jo niin tottunut että juoksijoiden toivotus yllätti ja lämmitti piristäen mieltä paljon. He saivat luonnollisesti lämpöisen toivotuksen takaisin.
Olimme jo lähdössä ja odottelimme ryhmämme viimeistä sisemmällä metsässä, kun hän soitti puron varrelta että täällä on koskikara. Lähdimme sitten hetken päästä alas katsomaan kameroiden kanssa, jos koskikarasta jonkun kuvan myös saisi kun ei ryhmän viimeinen sieltä irronnut.
Nahkiaispolun esite Luontoon.fi palvelussa
