Kesä- vai talviaika vai kummatkin?
Vai vieläkö käännellään, no ainakin toistaiseksi vielä käännellään, vaikka sen piti jo loppua.
Suomessa valtioneuvosto on todennut, että paras aika Suomessa kellojen siirtelystä luopumisen jälkeen olisi pysyvä talviaika kirjoittaa Iltalehti. Samaa mieltä on artikkelin mukaan unitutkija, dosentti Tarja Stenberg ja psykiatrian erikoislääkäri, professori Tiina Paunio.
Lähdin pohtimaan omasta näkökulmasta eteläisessä ruuhka-Suomessa asuvana luontokuvaajana, jonka pitää käydä ns. oikeissa töissäkin vielä muutaman kymmentä vuotta. Kuinka kellojen lukitseminen tiettyyn aikaan vaikuttaisi omiin kuvauksiin? Toisiko se lisää mahdollisuuksia vai haittoja? Olisiko kellojen siirtäminen kuvaajan kannalta sittenkin parempi malli?
Itselleni ei kellojen siirtäminen ole koskaan aiheuttanut mitään ihmeempää rytminmuutosta. Olen aikoinaan tehnyt 10 vuotta yötöitä ja elänyt kaikki vapaapäivät päivärytmissä, unirytmiä on käännetty paljon. Toki nyt pandemia on tehnyt itsestäni etätyöläisen, ja herätyskellolle ei ole ollut enää tarvetta. Sängystä on noin 15 sekunnin työmatka ja työt voi aloittaa, kun tuntuu heräämisen kannalta hyvältä. Yleensä hyvissä ajoin niin voi lopettaa aiemmin, pettämätön logiikka.
Jos lähdetään purkamaan asiaa talvesta. Talviaika muodostaa noin virka-aikaan työssä käyvälle valoisan ajan täysin työajalle. Jos käytössä olisi ikuinen kesäaika, aurinko laskisi helmikuussa tuntia myöhemmin noin 17.30-18.40. Tämä antaisi aiemmin armoa pitkään pimeään talveen ja mahdollistaisi luontokuvauksen työpäivän päätteeksi. Talviajan myötä helmikuussakin kuvaaminen olisi edelleen hyvin rajoitettua. Aamuvaloista ei kuitenkaan kummassakaan ajassa voi haaveilla, aamulla on kummassakin tapauksessa pimeä. Lisäksi viikonloppuisin voisi nukkua pidempään ja lähteminen olisi entistä stressittömämpää. Talven osalta siis kesäaika olisi työssä käyvälle parempi.
Lähdetään menemään kohti kevättä ja huhti-toukokuussa alkaa mm. teerien soidin ja silkkiuikkujen soitimet. Toukokuun ensimmäinen päivä aurinko nousee talviajassa 4.18 tai kesäajassa 5.18. Jälkimmäinen kuulostaa ihan unirytmin pitämisen kannalta järkevämmältä, jos miettii, että aamukuvauksien perässä on työpäivä. Ei tarvitse herätä älyttömän aikaisin pumppaamaan kelluvaa kojua tai rämpiä suolla. Iltaisin aikaa olisi kesäajassa 21.15 asti kuvailla ja nauttia kevään äänimaailmasta. Mitä pidemmälle kevättä mennään muuttaa ikuinen talviaika yhä aikaisemmaksi aamuksi ja ilta sitä myöten lyhyemmäksi.
Luontokuvaajan kesä
Pahin kohta olisi aamuvalojen suhteen kesäkuussa, kun ikuisessa talviajassa aurinko nousee ennen kolmea. Siinä ei nukkumaan kannata enää oikeastaan edes mennä. Toisaalta taas aurinko laskee ennen kymmentä illalla. Missä olisi pitkät kesäillat? Jokainen suomalainen yhtyy ajatukseen pitkistä valoisista kesäilloista ja luonnon tarjoamasta hiljaisuudesta. Mielestäni tuo tunti aamussa menisi täysin hukkaan kauniissa Suomen suvessa. Ei sitä siellä ole moni näkemässä, mutta illassa siitä nauttisi moni.
Syksyn ruskaa kuvatessa pysyvä kesäaika ja pidempi ilta toisi useamman viikon pidemmän kuvauskauden työssäkäyvälle päivätyöläiselle, joka ei voi päättää omia työaikojaan auringonlasku ja -nousu aikojen mukaan. Aktiiviselle kuvaajalle sekä luonnosta nauttijalle pysyvä kesäaika olisi mielestäni parempi vaihtoehto. En ole pohdintojeni kanssa yksin, sillä Suomen latu on kirjoittanut aiheestaan heidän verkkosivuilleen samoja pohdintoja.
”Suomen Latu näkee, että pysyvään kesäaikaan siirtyminen tuo kokonaisuudessaan kansalaisille enemmän valoa, voimaa ja vaihtoehtoja arki-iltoihin, ja on siksi selvästi paras vaihtoehto uudeksi pysyväksi ajaksi”, järjestön toiminnanjohtaja Eki Karlsson sanoo.
”Erittäin aikaisilla, aamuyön valoisilla tunneilla ei ole samaa vaikutusta, eikä merkitystä”, Karlsson jatkaa.
Tämä artikkeli kannattaa googlettaa, siellä on kysytty selkeästi kansan mielipide, ei tutkijoiden.
Viimeisempänä pohdintana: Kuka edes muistaa siirtää kameran kelloa…
