Tyhmyydestä kastuu – varo ilmavia rantajäitä
Helmikuisena aamuna olin Emäsalon kärjessä kuvaamassa. Meri oli jäätynyt kauniisti ja aurinko teki nousuaan. Rantaviivaa peitti tukevampi jää, mutta osa siitä oli valkoista. Juuri sellaisen näköistä jäätä, että sen alla ei ole vettä vaan siellä on ilmaa välissä merivedenpinnan laskettua. Tämän kaltainen jää ei ole niin tukevaa kuin veden päällä oleva.
Katselin kuitenkin, että isolta kiveltä saisi kivan kuvan jääkukista sekä myös rantaviivasta. En ollut vuosiin käynyt Emäsalossa, mutta muistelin, että tuossa kohtaa on vielä matalaa. Päätin edetä varovaisesti, jos jää pettäisi niin ehkä siinä kenkä kastuisi. Toisaalta toppahousuissa on tosi hyvät lumilukot, jotka ovat ennenkin pelastaneet pikku bludaukset.
Pääsin kivelle hienosti ja sain otettua kuvat joita ajattelin.
Paluumatkalla jää petti alta
Kävellessäni takaisin kädessäni oli kamera laajiksella sekä olalla roikkui toinen kamera Canon R6 ja EF 100-400 Black Rapidin olkahihnassa lantion korkeudella. Menin suunnilleen samoja askelia takaisin, mutta sitten jää petti alta. Putosin kutakuinkin lantion syvyydelle veteen, niin että R6 ja EF100-400 saivat vettä päällensä joko aallosta tai dippautuivat veteen sekunnin murto-osiksi. En viihtynyt vedessä kauaa vaan käytännössä jalkojen osuessa pohjaan ponnistin samantien ylös. Onneksi jään reuna kesti ja pääsin nopeasti ylös. Putoaminen sattui sääriin niiden osuessa jään reunaan. Tunsin heti toinen sääri oli auki ja niinhän se olikin. Haava ei onneksi ollut iso, mutta mustelmasta tuli komea. Tämä toki selvisi vasta kotona ja seuraavina päivinä.
Ulkona oli tosiaan pakkasta -22’c mikä tarkoitti sitä, että kaikki mikä kastui jäätyi hetkessä. Päästessäni kamerarepulle, mikä oli rannassa ehkä 10 metrin päässä oli kamera jo jäätynyt niin ettei akkua saanut pois eikä kamerasta virtakytkintä käännettyä. Tätä ennen oli kuitenkin tehtävä se tärkein eli katsoa ympärille näkikö kukaan. Ei nähnyt!
Mitä kastui?
Kengät, ne olivat täynnä vettä. Onneksi jaloissa oli merinosukat sekä lämpösukat, joten hyvin nopeasti kengät tuntuivat jopa lämpimiltä, kun vesi niiden sisällä lämpeni. Nauhat olivat umpijäässä, joten kenkien tyhjennys ei tullut kysymykseen.
Toppahousujen lumilukot toimivat ja housujen sisään ei mennyt lahkeista vettä. Samoin toppahousujen kuori piti veden eli ainoat märät asiat olivat kengät, hanskat sekä toinen kamera objektiiveineen.
Kuivaus
Lähdin autolle ja kotio päin, olihan aamuvalot jo käytänössä ohi. Samalla kamera tuli etupenkille sulamaan. Kuvauskaverini kuivasi kameraa sitä mukaan, kun se suli pyyhkien kosteutta pinnasta pois. Akku, muistikortit ja objektiivi irroitettiin heti, kun napit sulivat auki. Ensihavainto näissä oli, että tiivisteet kestivät eikä sisällä ollut kosteutta.
Kotona kameran kuivuttua uskalsin testata sitä – kaikki toimi normaalisti. Tein tapahtuneesta vahinkoilmoituksen vakuutusyhtiöön, mutta en vienyt kameraa ja objektiivia huoltoon, koska ne toimivat ongelmitta. Jos ongelmia ilmenee myöhemmin voidaan kosteusvaurio yhdistää tähän tapaukseen. Tämä malli mahdollistaa turhien omavastuiden maksamisen eikä tarvitse huollossa rampata.
Mikä pelasti?
Veikkaan, että tässä putoamisessa vaikutti hyvään lopputulokseen useamman asian yhdistelmä.
- Kamera oli ollut jo tovin ulkona jo tovin eli sen pinta oli hyvin kylmä
- Ulkolämpötila oli -22’c luokkaa
- Kosketus veteen oli äärimmäisen lyhyt
- Vesi jäätyi kameran pintaan välittömästi johtuen kolmesta ylimmästä kohdasta
- Laitteiden sääsuojaus
Tätä blogia kirjoittaessani tapahtumasta on kulut nyt neljä kuukautta eikä mitään ongelmia ole ilmennyt. Samaa lopputulosta ei varmaan olisi ollut, jos olisi Sony-kuvaaja. Petterin blogista voi lukea kokemuksia hänen kosteusvaurioistaan: Räntäsade ja takanäyttö, A9:n sääsuojauksesta, Sony hävisi kosteusvaurioriidan kuluttajariitalautakunnassa
