Ensimmäinen koju
Rakensin ensimmäisen kelluvan kojuni nopeasti keväällä 2016 löydettyäni Go Exposta kuivapuvun. Ensimmäinen koju oli enemmän pienellä budjetilla nopesti tehty lautta kuin koju, mutta pysyi pinnalla ja oli kameralle turvallinen. Siitä onnistuin saamaan yhdet henkilökohtaiset suosikkikuvani silkkiuikuista soitimella.
Nälkä kuitenkin kasvaa syödessä ja seuraavaksi kaudeksi oli jo ajatuksia.
Uusi kelluva koju
Helmikuussa 2017 aloin rakentamaan hyvällä varoajalla uutta kelluvaa kojua talvella tekemieni suunnitelmien mukaisesti. Mittasin kojun äärimitat sen mukaan, että se mahtui autoon sisälle. Halusin myös leveän kojun, jotta se olisi vakaampi ja tukeva vedessä.
Lähdin rakentamaan kojua vesivanerista sekä 5 litran lasinpesunestesäiliöistä. Tuona keväänä ei kenenkään työkaverin pissapojat olleet tyhjinä, kun lautan säiliöitä tyhjennettiin ja osa poimittiin autonpesupaikalta mukaan.
Koeuitto tehtiin avantouintipaikalla ja keula painui liikaa, joten keulasta tehtiin isompi. Lopullinen keula oli vielä kookkaampi kuin alimmassa kuvassa muotit antavat ymmärtää.
Nykypäivänä kojuista ja erilaisista toteutuksista lyötyy tosi paljon enemmän tietoa kuin vuonna 2016 / 2017. Facebookissa on oma kansainvälinen ryhmä tällekin harrastukselle.
Ensimmäiset testit
Ensimmäisiä testejä keväällä 2017. Kohteena härkälinnut, jotka tekivät pesää lahden poukaman ruovikkoon.
Olin erittäin tyytyväinen kojuun. Se on mukavan vakaa ja sivuilla voi lepuuttaa kyynerpäitä. Kameran kiinnityksen vaakapuu voisi olla hieman vakaampi, mutta hyvä se on noinkin.
Tämä koju on edelleen kellarissani ja lainakäytössä kavereillani.
Kojuun on sittemmin tehty uusi teltta, mikä on kookkaampi eikä siitä näy läpi.
Fokuksessa luonto
Olimme Mitrin kanssa kuvaamassa Fokuksessa luonto -dokumenttiin materiaalia, kun lumisade yllätti meidät sekä silkkiuikut.
Videokuvaaja piileskeli säätä turvassa autossa, kun pääsin kuvaamaan hienoihin olosuhteisiin.
Tämä on ainoa kerta, kun olen päässyt nauttimaan lumisateesta kelluvasta kojusta.
Dokumentin voit katsoa kotisivuiltani.
Latvia
Tapasin Mr Janin itsensä keväällä 2017 Latviassa Naglin kylässä.
Kuvasimme viikon mm. lukuisia hanhia, härkälintuja, laulu- ja kyhmyjoutsenia.
Täällä pääsin käyttämään ensimmäistä kertaa MrJan Gearin kelluvaa kojua, sitä ensimmäistä eli classicia.
Lisää tuosta retkestä löytyy omasta blogikirjoituksesta.
Nagli 2017
Päivä mutaisella lammella. Käytin monta tuntia kuumana päivänä matalalla lammella, missä oli vain 20-30cm vettä ja mutaa. Käytössäni oli testissä MrJan Gearin floating hide II prototyyppi. Koju mahdollistaa vielä matalamman kuvakulman, mutta siitä oli kuumana päivänä haittaa, koska pinnassa oli lämpöväreilyä.
Lisäksi matalassa vedessä konttaaminen oli raskasta ja vaikeaa, koska perse tuli ulos kojusta nelinkontin ryömiessä. Kaikkea sitä aikuiset ihmisetkin tekevät.
Kylmä olut maistui tuon jälkeen.
Mutaa ja savea
Lisää mutaa ja savea Suomesta. Hypätään vuosi kevääseen 2019. Keväät vaihtelevat paljon ja riippuen keväästä silkkiuikkujen soitimen huippupäivät ajoittuvat noin yhdelle viikolle. Sitten on vain tuurista kiinni osuuko sille viikolle tyyniä ja aurinkoisia aamuja ja iltoja.
Muutoin voit tyytyä vain potretteihin. Kosiokuvat otetaan hyvin lyhyen ajanjakson sisällä.
MrJan Gear Floating hide II
Kelluvakojuni vaihtui keväällä classic versiosta matalampaan versioon 2, minkä prototyyppiä olin 4 vuotta aiemmin testannut Latviassa.
Tätä kojua olen käyttänyt viimeiset pari vuotta. Kuvakulma on matala, mutta se voisi välillä olla hieman korkeampikin. Pääosassa kuvauksista matalin kuvakulma on kuitenkin paras. Peilittömien näyttöjen myötä kuvaaminen ja seuranta onnistuu tarvittaessa ilman, että pitää olla sukelluksissa.
Koju on helpoin ja nopein pystyttää, ja pakata käytön jälkeen suksiboksiin märkänä. Kotona koju sitten kuivumaan, jos samalle tai seuraavalle päivälle ei ole käyttöä.
Floating hide II on tänä päivänä päivitetty versioon Floating hide 3
Kun unelmat käyvät toteeen
Joskus kaikki palikat osuu kohdille, se oli tämä aamu. Hyvin poikkeuksellinen sumuinen sää ja aivan peilityyni. Kuitenkin sumun läpi tuli kivasti aamulla valoa.
Silkkiuikuilla oli paras soidinaika käynnissä ja yksi pareista teki lähes täydellisen sydämen edessäni kauloilla ja nokille.
Näitä erikoisaamuja pitäisi saada hyödynnettyä useimminkin näin.
Kuvien takaa
Viimeisessä kuvasarjassa otan esiin muutamia kuvia muista kuvaajista, jotka ovat olleet samaan aikaan kuvaamassa lintuja.
Hauskan näköistä touhua, kun maastokuvioiset ”kivet” lipuu pitkin merenlahtea. Toivottavasti harrastus ei ota liikaa tuulta alle ja yleisty liikaa. Toistaiseksi ”pysynyt hanskassa” nämä vuodet etelässä.
