Helleretki Olhavalle heinäkuussa
Yhteiset lomat ja muut menot ohjasivat kesän toisen reissun heinäkuun lopulle arkipäiville. Sääennuste näytti pitkään, että sateet tulevat pilaamaan reissun, mutta lähempänä sateet poistuivat ja tilalle tuli 25-28 asteen päivälämpötiloilla aurinkoa koko reissuksi. Säätilat olivat kuitenkin epävakaat, koska reissun aikana pääkaupunkiseutu kärsi sateista eikä siellä olisi kiipeily onnistunut – ainakaan kaikkialla.
Tällä retkellä olimme teltoilla liikkeellä ja saimme rakentamillamme kärryillä tavarat nätisti leiripaikalle. Kärryistä tulossa myöhemmin oma DIY bloggaus.
Ensimmäinen päivä
Tulopäivänä otimme teltta-alueen sektorilta lämppärinä Männyn ja Erikois-A:n, minkä aloitus oli hieman, miten sen nyt sanoisi haastavan raskas. Kummatkin kiipesin yläköydellä, joskin Männyn kakkosena siivoten varmistukset.
Illalla auringon jo ollessa hieman alempana siirryimme laatalle ja illan reittivalinnaksi tuli Kantti.
Kantti on kuuluisa reitti ja kulkee nimensä mukaisesti kallion kulmaa pitkin ylös. Reitti on luokitukseltaan 6a+ ja saanut kaksi tähteä kolmesta hienoudestaan.
Kaunis ja pehmeä ilta-aurinko valaisi laattaa Olhavanlammen yli tuoden kivan lämmön, joskin itse kallio oli jo päivällä lämmennyt niin, että siitä hehkui lämpöä.
Paikalla oli vain yksi kiipeilijä meidän lisäksi, ehkä kuumuus ja kesälomat ajoivat muut kiipeilijät muualle. Lammen vesi oli erittäin lämmintä, mutta siellä oli myös viileitä kohtia. Oli kiva käydä pitkin päivää uimassa ja viilentymässä tässä upeassa maisemassa.
Kivan ja onnistuneen kiipeilypäivän päätteeksi kaivoimme ainoan makkarapaketin esiin, mikä oli kotona pakastettu ja laskettu, että siitä saadaan ensimmäisen illan nuotiolle grillattavaa.
Toinen päivä
Seuraava päivä oli enemmän tutkimista Stradarottan suuntaan, missä laskeuduimme Rolling stonesin ankkurin kautta alas tutkimaan millaisia reittejä sillä sektorilla on. Lopulta emme kiivenneet sieltä muuta kuin laskeutumisreitin eli Rolling Stonesin ja siirryimme takaisin päälaatalle ottaen sieltä päivänousut Puntariin, mikä oli todella hieno reitti. Monipuolinen ja erilainen halkeaman ja otekiipeilyn sekamelska. Tämä meni ehdottomasti omiin suosikkeihini täällä, joskin hienoimmille ja vaativimmille reiteille ei ole vielä mitään asiaa.
Toisen päivän kuvakoostetta laatalta
Tämän jälkeen ohjelmassa olikin uimista ja syömistä iltaa odotellessa. Illan reitiksi valitsin Salaman, mitä kiipesin viimeksikin pari kertaa. Nyt kuitenkin huomasi heti alkuunsa, että jatkuva helteessä oleminen vaikutti voimiin ja kuntoon. Kallio oli älyttömän kuuma eikä voimia muutenkaan ollut enää paljoa, vaikka kuinka yritti tankata pitkin päivää.
Salamasta muodostui jälleen viimeiselle kolmannekselle älytön punnerrus voimien äärirajoilla. Onneksi männyllä voi aina levätä.
Alas päästyämme oli aika sukeltaa kylmäkaapista eli järvenpohjasta yksi olut uinnin päätteeksi.
Illalla laatalle tuli muutama kiipeilijä, joiden touhua saimme seurata järvestä.
Kolmas päivä
Kolmantena päivänä aamusta Miikka liidasi Honeyn ja kakkostelin perässä ylös reppu selässä. Suunnitelmamme oli jatkaa Honeyn ankkurista huipulle omaa luovaa reittiä ja sieltä seuraavalle reitille.
Tässä kohtaa oli selvää, että kaksi päivää ja kaksi yötä kuumuudessa oli tehnyt tehtävänsä. Tämä 4+:n nousu oli lähes ylitsepääsemätön. Jouduin pari kertaa ottamaan happea nousun aikana. Ylös päästiin ja luovasti camujen ja slingien kanssa varmistaen reitin huipulle. Tästä retkestä videokin alempana. Tästä videosta hahmottaa hyvin, että jos ei ole trädikamoja seurueessa, että reittien pelkkä yläköysittely on vaikeaa, koska yläankkurille löytäminen ja laskeutuminen on haastavaa yläkautta ja ehkä hieman työlästä.
Seuraavana reittinä oli Sammalränni, 5+. Edellisenä päivänä kaksi kiipeilijää oli kiivennyt sen alhaalta jonnekin ¾ kohdille ja tehnyt siihen ankkurin laskeutuen alas ja siivoten ylhäältä laskeutuen.
Kun itse lähdin laskeutumaan reittiä, niin kulman jälkeen oli hyvin selvää miksi näin. Reitti oli aivan hiekassa ja halkeama oli sellaista hienoa hiekkaa ”täynnä”. Kallion pienet jalkaotteet erotti siitä, että alas valunut hiekka oli jäänyt niihin. Tämä lienee syynä miksi edellisenä päivänä olleet kiipeilijät olivat keskeyttäneet urakkansa.
Tässä tehtiin nopea analyysi: fyysinen kunto ihan pohjalla ja reitti näyttä tuolta, ei maksa vaivaa pahoittaa mieltä siihen nyt. Otin nousukahvan valjaista ja kiskoin itseni ylös sillä.
Sammalrännin ankkurin vieressä on yksi ankkuri, mitä voi käyttää Hyllyn yläröintiin luovalla reitillä ja näin tehtiin. Kiivettiin Hylly uudestaan ja laskeuduttiin siitä sitten Torpedon ankkurin kautta alas. 60 metrinen köysi ei aivan riitä tältä ankkurilta laskeutumiseen eli pitää tehdä välipysähdys Torpedolle.
Tässä kohtaa olimme jo päättäneet, että käymme uimassa ja syömme, minkä jälkeen kamat kasaan ja pizzalle. Lämpötilojen jatkuessa samoina ei kroppa palaudu tai pitäisi pitää täysin yksi tyhjä päivä tekemättä ei mitään. Päädyttiin päättää hyvä retki näin ja otettiin viimeiset uinnit parkkipaikan läheisyydessä.
Kyllä muuten jääkylmä limu maistui Heinolan Kotipizzan hanasta, vaikka ei Olhavan kaivon raikas vesikään pahaa ollut.
Reittejä Olhavanlammelta
