Ensimmäistä kertaa Kustavissa!
Kustavin kiipeilyssä yhdistyy graniitin laatu, reittien monipuolisuus ja saariston kauneus
Kustavi on kiipeilijän unelmakohde – eikä suotta. Se tarjoaa yhdistelmän, jota on vaikea löytää muualta: laadukasta graniittikalliota, monipuolisia trädikiipeilyreittejä sekä unohtumattoman kauniin saaristomaiseman. Nämä mielessä suuntasimme pääsiäisen viettoon.
Sää ei kuitenkaan ollut meidän puolellamme vaan kolmen ja puolen päivän reissusta päästiin kiipeämään vain puolitoista.
Graniittikalliot Kustavissa ovat poikkeuksellisen kiinteää ja karkeapintaista laatua, joka tarjoaa loistavan kitkan ja kestävät varmistuspaikat. Halkeamat ovat usein puhtaita ja selkeitä, mikä tekee niistä erinomaisia trädikiipeilyyn – erityisesti niille, jotka haluavat kehittää varmistustekniikkaansa turvallisesti.
Reitit vaihtelevat helpoista klassikoista teknisiin haasteisiin, joten jokaiselle löytyy jotakin. Aloittelija voi löytää itseluottamusta matalammilla, hyvin varmistettavilla linjoilla, kun taas kokeneemmat trädikiipeilijät pääsevät haastamaan itseään pitkillä ja vaativilla halkeamilla.
Saaristoluonto tuo kokonaisuuteen oman ainutlaatuisen tunnelmansa. Kiipeilyseinän päältä avautuva merinäköala, kallioiden lomassa tuoksuva mäntymetsä ja ympäröivien saarten hiljaisuus tekevät kiipeilypäivästä elämyksen, joka jää mieleen pitkään. Täällä ei ole pelkästään kyse kiipeilystä – kyse on myös luonnon rauhasta ja hetkessä elämisestä.
Hopiavuori
Tulopäivän ilta meni enemmän ja vähemmän ihmettelyyn uuden paikan osalta. Lämmittelyksi tuli kiivettyä Suursyömäri ja Idanha, missä sai jo koko kroppaa lämpöiseksi.
Pienen lämmittelyn jälkeen Lastenhuoneen avaimet oli vuorossa kunnes valo alkoikin käydä vähiin. Seuraavana aamuna odottelimme kallion kuivumista hetken kunnes palasimme tälle kalliolle.
Toisen päivän aloitin katselemalla huussista maisemia, mutta sitten oli Ensimmäisen pioneerin liidin vuoro. Kyllähän se meni, mutta lopussa oli omat haasteensa forkkujen hieman kipeytyessä.
Säkkipilli oli jatkuvasti varattu ja meillä meni tovi päästä sitä kiipeämään. Siinä välissä otettiin lennosta osaa lyhyelle Jammi-Juhan jammailun alkeet kurssille.
Pärkänvuori
Matkalla Pärkänvuorelle kävimme grillikahvila Meriportissa nauttimassa hieman, no miten sen nyt sanoisi… nälkäisenä tehtyjä valintoja. Vatsa tuli täyteen eikä ihan kaikki edes mahtunut.
Pärkänvuorella kerettiin sitten kiipeämään muutama reitti per naama, kunnes ilta alkoi hämärtää ja alkoi taas satamaan.
Itse tykkäsin Norjalaisen reitin oikeasta variaatiosta ja alun pienestä kattoväännöstä. Se toki oli pitkälle aika helppo, koska sai kiinni pidempää.
Sateet ja ennuste
Tässä kohtaa ennuste oli muuttunut, yöllä satoi ja seuraavat päivät satoivat – ei toivoa enää kuivasta kalliosta. Aiemmin päivällä ennuste lupasi vielä kuivaa seuraavalle päivälle eli emme pitäneet päivällä niin kovaa kiirettä. Totesimmekin, että jos olisi tiennyt, että sateet tulevat, olisi kiipeilytahti ollut ihan eri luokkaa eikä jonotteluun olisi käytetty aikaa useampaa tuntia.
Uudelleen näkemisiin
Tätä voitaneen pitää tutustumisena Kustaviin, koska niin paljon jäi näkemättä eikä oikeastaan päästy edes kiipeämään, koska mustelmia ei tullut mitenkään merkittävästi.
Tämä kevät on vahvistanut mieltäni trädikiipeilystä ja sen paikasta omassa ”kiipeilysalkussa”. Jokainen reissu on tuonut lisää varmuutta kiipeämiseen ja tuntuu, että viihdyn trädikalliolla sporttia turvallisemmin – kunhan reitti on pro1 tai pro2 eli varmistettavissa turvallisesti.
