Ensimmäinen ja toistaiseksi viimeinen susi ansakamerassani
Muistan, kun mietin kesällä 2020 kuinka kuvata eläimiä eri lailla. Olin silloin jo tehnyt kokeiluja muutamalla budjettimallisella liikkeentunnistimella sekä kaukolaukaisinta ja wifiä käyttäen laajakulman maailmaan.
Päädyin lopulta tilaamaan Camtraptionssin liikkeentunnistimen, koska kaiken tiedon valossa ne olivat silloin parhaita. Olin hankkinut aiemmin ensimmäiseksi peilittömäksi ja äänettömäksi kamerakseni Canon EOS R:n käytettynä. Tästäkin voisi kirjoittaa oman blogin, koska viisi vuotta aika armotonta käyttöä kosteissa ja kylmissä olosuhteissa, ja kamera porskuttaa yhä ehjänä viisi vuotta myöhemmin!!!
Mennään sitten itse asiaan. Sain järjestelmän postitse syksyllä ja olin rakentanut jonkunlaisen suojalaatikon kameralle, mikä on edelleen käytössä – toki hieman paranneltuna.
Olin lähdössä koronan myötä Kuhmoon Lassin luokse kuvaamaan ruskaretkelle ja siellä tuli mahdollisuus testata laitteita koronan tyhjentämässä kojumaisemassa.
Käyttöohjeiden lukeminen
Olin reissuun lähtiessä ehtinyt lukea käyttöohjeet ja tehdä kotona joitain testejä koiran kanssa sekä hämärään liittyviä testauksia wc:ssä. Käytännön testit sitten kuinka laitteet pitäisi asentaa ja miten jäikin sitten tekemättä. Olin pakannut mukaan kotelon, hihnoja, pienen pöytäjalustan ja muuta millä ehkä selviäisin, jos tulisi sauma kokeilla.
Ensimmäinen kuva syntyy…
Toinen yö kojualueella – ensimmäinen mahdollisuus testata
Tämä mahdollisuus tuli, kun olimme Lassin kanssa kahden metsäkojuilla ja kävin metsäkojujen sivuun viemässä kameran puuhun kiinni sekä laitoin edustalle pari ravintohoukutinta. Näin vuosien jälkeen kamera olisi pitänyt laittaa ihan eri lailla ja fiksummin, mutta se oli ensimmäinen kerta ja hiki valui asentaessa, kun ei oikein tekniikka ollut hallussa ja kiirekin oli.
Aamulla muistikorttia sitten katsoessa pääsin toteamaan, että susiperheen nuorukainen oli käynyt kameran edessä, ensimmäinen kuvani tällä järjestelmällä!
Susiperhe
Alueella liikkui susiperhe, jonka yksi pennuista oli hyvin utelias. Pentu liikkui usein yksin, kun muut pennut olivat yleensä lapsenvahtiensa vahdittavana. Siitä se olikin saanut nimen Utelias (jos muistan oikein), ainakin sillä nimellä pentua kutsuin.
Toinen ja viimeinen yritys reissuun
Viimeinen yö oli lammella ja sain luvan viedä kameran maastoon, vaikka muutama muu vieras oli paikalla kojuissa. Kamera oli kojuista katsottuna sivulla oikealla niin, ettei sen sijaintiin ollut mistään kojusta suoraa kuvayhteyttä eli se ei haitannut siellä ketään.
Menimme kojuille klo 14 aikaan, koska lyhyt syksyinen päivä ja valo tiukassa. Olin paikalla hieman ennen muita, että jäi aikaa etsiä kameralle paikka ja virittää se edellisen päivän mokista viisastuneena.
Klo 14.50 aikaan utelias pentu alkoi kiertää aluetta ja löysi kameralaatikkoni sekä sen edestä motivaattorin eli namupalat. Nyt olin asettanut kameran suontasoon sekä miettinyt hieman maisemaa sekä suden sijaintia kuvassa. Yksi päivä tekee ihmeitä, kun alkaa miettimään kokonaisuutta eri tavalla. Susi kiersi hyvin kameran edustalla katsoen sivuille sekä välillä kameraan. Manuaalitarkennus oli kohdallaan ja valo aika kova sivuvalo, mutta pientä hattaraa siellä taisi olla edessä pehmentämässä.
Kilpailumenetys
Tässäkin niin kuin monessa muussa kuvassa oma tykästyminen kuvaan ajaa sen edelle, että se olisi hyvä. Olen tarjonnut muutamaa näistä kuvista eri kilpailuihin vuosien varrella ilman menestystä.
Muistan vuosia sitten saamani palautteen VLK:n tason kritisoinnista, että olen vain liian ihastunut omiin kuviini, että en näe niiden huonoutta. No tiedän, ettei kuva ole huono, mutta ole niinä vuosina ollut vain riittävän hyvä.
Behind the scenes
Tiedän, että otin kummastakin kameravirityksestä kuvia, mutta valitettavasti en niitä löytänyt. Ne olisivat avanneet hieman lisää mitä rävellyksiä kasasin kumpaankin kohteeseen.
