Tuliaisia Utön rarisaarelta: Sepeltasku alalajia variegatus vai pitäisikö jo sanoa Kaspiantasku?

26.4.2013 klo 11.25 – 50 minuuttia linnun löytymisen jälkeen

Ei pettänyt Utön saari tälläkään kertaan kuvaajia eikä lintuharrastajia. Tosin vastaavaa yllätystä saari ei allekirjoittaneelle ole ennen tarjonnut, mutta mitä sateisena aamuna 26.4.2013 klo 10.35 tapahtui? Pirkko ja Timo Koskinen löysivät itäniityltä Sepeltaskun. Lintu määrittyi sittemmin päivän mittaan variegatus-alalajiksi, jota ei ole aiemmin tavattu Suomessa.

Olimme hetkeä aiemmin vielä pitäneet sadetta majapaikassa, kun näin keittiön ikkunasta aamupalaa syödessäni Tenovuon singahtavan taloltaan maastoon. En asiaa sen koomin ajatellut, mutta johonkin lintuun se varmaan liittyi. Sateen vähettyä siirryimme kylän raitille tarkoituksena mennä etsimään toista erikoisuutta eli sepelsieppoa, kun Seppo S. tuli lintukirjan kanssa kovaa vauhtia hotellilta päin ja kertoi että nyt kannattaa siirtyä niitylle.

Päästyämme niitylle lintu ei ollut hallussa, mutta hetken päästä se lensi niityltä viereiseen katajaan. Oli dokumenttikuvien aika!

Kuvasimme linnusta muutamat kuvat kunnes se poistui kauemmas ja sadekin yltyi – päätimme lähteä pois. Pääsimme kuitenkin näkemään linnun ensimmäisten kymmenen ihmisen joukossa Suomessa, kiitos Seppo S. siitä että vinkkasit meille tästä ja pyysit meidät mukaan. Iltapäivällä sään parannuttua kävimme parantamassa kuvasaalistamme linnusta, tosin kovassa valossa. Lauantaina 27.4. aamusta oli kova sumu, ja lintu oli edelleen paikalla – se oli kuvattava uudestaan, koska valot ja sääolosuhteet olivat erilaiset, mutta ennen kaikkea kauniit eli suuntasimme kohti sumuista niittymaisemaa!

Sepeltasku noudatti kumpanakin päivänä tiettyä reittiä ja rutiinia. Kun sitä jonkun aikaa seurasi pystyi lähes korren tarkkuudella kertomaan minne se menee seuraavaksi. Istuimme heinätupoilla ja kivillä ja odotimme kunnes se taas tulee pelottomana edessä oleviin korsiin pönökuvia varten. Linnun siirryttyä kauemmas nousimme ylös ja napsimme linnusta maisemabokeh-kuvia, joista osasta tuli mielestäni aivan loistavia.

Lauantai iltapäivällä sumun hälvettyä palasimme viimeisen kerran paikalle katsomaan lintua ja ottamaan aurinkoa hyvään seuraan. Onneksi aurinkorasva oli mukana, mutta silti meikäläisen naama helottaa sen verran ettei se johdu pelkästään illan saunomisista.

Blogikirjoituksen linkkiä saa jakaa, mutta kuvia ei saa kopioida sivuilta ilman lupaa!

TIIRA.FI
Sepeltasku SAXMAU, 1
26.4.2013 Parainen, Korppoo, Utö
1 k     p
Lisätietoja:    variegatus löytyi 10:35
Havainnoijat:     Timo Koskinen, Pirkko Koskinen
Ilmoittaja:     Timo Koskinen

TIIRA.FI
Sepeltasku SAXMAU, 1
26.4.2013 Parainen, Korppoo, Utö
1 k     p         variegatus/armenicus
Lisätietoja:    Uusi ala-laji Suomelle, Linnun löysi Pirkko ja Timo Koskinen
Havainnoijat:     Jarmo T. Koistinen, Riku Lumiaro, Mikko Pärssinen, Jorma Tenovuo
Ilmoittaja:     Jarmo T. Koistinen

Bongariliitto 27.4.2013

Utön Sepeltasku variegatus26.4. Rarisaari Utöltä löytynyt kevään ensimmäinen sepeltasku omaa vahvasti itäisten variegatus -alalajin tuntomerkkejä. Alalajista ei ole aiemmin havaintoja Suomesta. Parhaana tuntomerkkinä on kivitaskumainen ja siis täysin erilainen pyrstön kuviointi kuin maurus/stejnegeri -ryhmän linnuilla. Variegatuksessa on potentiaalia splittiin, ja kaspiantaskuksi sitä jo moni tituleeraa.
Kuvia linnusta löytyy Jorma Tenovuon nettisivuilta.(27.4.2013 KuhPe)

ILTASANOMAT 27.4.2013 klo 10.20

Utössä Suomelle uusi alalaji – lintubongareiden taksivene lähestyy saarta

Keskeltä Itämerta Korppoon Utöstä löytyi perjantaina Suomelle uusi alalaji.

Lintubongareiden taksivene lähti Korppoon Pärnäisistä kohti Utötä lauantaina kello 9 ja sen odotetaan olevan perillä kello 11.
Toinen lähtö on kello 13. Veneet ovat täpötäysiä.
Illalla Utöseen saapuu normaali yhteysalus.

Kärkibongarit haluavat kiihkeästi nähdä alalajin, koska huhujen mukaan siitä saatetaan pian tehdä kabinettipäätöksellä oma laji.
Bongarit saavat laskea pinnan vain lajeista, alalajit eivät kelpaa.

Kyseessä on Suomessa jo sinänsä harvinaisen sepeltaskun ensimmäistä kertaa Suomeen eksynyt, Kaspianmeren maisemista kotoisin oleva alalaji, josta käytetään tieteellistä nimeä variegatus.

Vielä muutama vuosi sitten sepeltasku oli mustapäätaskun alalaji. Sitten mustapäätasku jaettiin eli splitattiin kahdeksi lajiksi, länsieurooppalaiseksi mustapäätaskuksi ja itäiseksi sepeltaskuksi.

– Tuolla niityllä se on edelleen rauhallisena, täällä on nyt sumua, eilen satoi, kertoi utöläinen lintuharrastaja Jorma Tenovuo kello 9.30.

Alalaji tunnistettiin, kun Tenovuo laittoi siitä perjantaina ottamansa valokuvan nettiin. Linnun yläperässä oli enemmän valkoista kuin tavallisella.

Tuomas Manninen

Blogikirjoituksen linkkiä saa jakaa, mutta kuvia ei saa kopioida sivuilta ilman lupaa!