Puukiipijä (Certhia familiaris) – metsän pieni, vikkelä ja hyvin maastoutuva lintu

Pieni kaarnan värinen alle 10 gramman painoinen puukiipijä (Certhia familiaris) maastoutuu hyvin puunrunkoa vasten. Puukiipijä on vaikea kuvattava, koska se liikkuu vikkelästi puunrunkoa pitkin alhaalta ylöspäin pyörien ympäri puuta.

Puukiipijä aloittaa puiden tutkimisen tyvestä ja jatkaa siitä ylöspäin tutkien kaarnan koloja nopeaan tahtiin, rungon puolenvälin tienoilla koittaa puun vaihdon paikka. Parhaat kuvat puukiipijästä saa silloin kun se on on vähän alempana kuin kuvaajan kamera tai samalla tasolla eli silloin kun se aloittaa uuden puun tutkimisen. Yleensä lintua pääsee kuvaamaan vain alaviistosta ylöspäin, jolloin linnusta näkyy vain selkä tai pyrstö. Silloin tiedät olevasi myöhässä. Ennakointi sekä nopea liikkuminen sen mukana on erityisen tärkeää halutessasi hyviä kuvia.

Jaoin tämän kirjoituksen kuvat kahteen osaan perinteisiin ja sitten ei niin perinteisiin tuurin osuessa kohdalle.

Seuraavassa muutamia tyypillisiä kuvia mitä puukiipijästä näkee ja mitä on tullut itsekin kuvattua aikoinaan:

Puukiipijä aloittaa puun tutkimisen puun tyvestä
Suojaväri toimii!
Tyypillinen kuvakulma, puukiipijä on jo kerennyt ohittaa kameran korkeuden
Puukiipijä korkeammalla männyssä. Kuvauksessa kannattaa hyödyntää maastoa ja kiivetä kiven päälle tai nousta mahdollista rinnettä ylös linnun tasolle.
Lintua seuratessa saa olla tarkkana ettei kadota sitä.
Ruuan etsintää

 

Sitten ne ei niin perinteisestä kulmasta otetut kuvat. Seurasin jonkun aikaa puukiipijää puusta puuhun ja se käytöstä on oikeastaan hyvin helppo ennakoida. Se lähtee aina ylöspäin.

Tämän puun kohdalla ensimmäiset pari kolme metriä oli ylöspäin, jonka jälkeen puu kallistui vaakasuoraan ja tätä osuutta oli 3-4 metrin verran kohti rinnettä. Kun puukipijä siirtyi tähän puuhun oli tilaisuus mennä sitä vastaan. Juoksin hangessa rinteen juurelle ja lähdin kiipeämään sitä hangessa ylöspäin. Lumi liukui jalkojen alta ja pystyssä pysyminen oli vaikeaa, kun toisessa kädessä oli kamera 500 mm kanssa yksijalkaiseen kiinnitettynä. Tuntui ettei mistään saanut kiinni eikä pitoa ollut. Onnistuin kuitenkin pääseemään ajoissa linnun tasolle ja sitä vastaan, kun se tuli puunrungon alareunaa pitkin minua kohti etsien syötävää. Kuvasin sitä niin pitkään kunnes lähin tarkennusetäisyys 4.5 metriä oli käytetty. Tyytyväisenä jäin katselemaan kuvia puukiipijän siirtyessä viereiseen mäntyyn. Hetken päästä kadotin sen…

PUUKIIPIJÄ KUVAPANKISSA