Maaliskuu 2019 – Luonto herää talviunilta

 

Maaliskuussa luonto alkoi heräämään henkiin

Lapinpöllö viestittää kansikuvassa vahvasti että nyt on aika herätä, niin kuin luonnonkin. Pääkaupunkiseudulle ilmestyi lapinpöllö, joka keräsi kaikkien huomion, joko kuvavirrassa somessa, keskusteluissa turvaetäisyydestä tai paikan päällä ihailun kohteena. Itse vierailin paikalla kahdesti, joista ensimmäinen oli lievästi sanottuna hämmentävä kokemus, kun kaksi eläinsuojeluyhdistyksen ihmiseksi itseään kutsuvaa yritti haavittaa pöllön, koska se oli nälkiintynyt. No pöllöä ei haaviin jääminen kiinnostanut vaan se poistui paikalta, kun sitä lähestyttiin. Pöllö saalisti ja voi hyvin, ainakin valtaosan mielestä. Sittemmin kävimme yhtenä aamuna pari tuntia sitä etsimässä  ja lopulta vinkin avulla se löytyi. Kuvauspaikka ei ollut hääppöinen, poistuimme.

Kuukauden testit

MrJan Gearin uusia tuotteita pääsi jälleen kokeilemaan käytännössä ja tällä kertaa vuorossa oli Ghillie blanket naamioverkko, jota hyödynsin supikoirien ja liito-oravan kuvauksissa. Teerikuvauksiin märälle suolle on vuorostaan Wetland hide loistava valinta. Piilokojusta lisää omassa kirjoituksessaan.

Mutta mitä muuta kameran eteen osui?

Laulujoutsenet

Teerisuon sivutuote, kun joutsenet laskeutuivat lähelle telttojamme. Sivun kuvausaukosta onnistuin kuvaamaan laulujoutsenten herkän hetken, joka kesti lyhyen aikaa. Tämä kuva nousi Instagram-historiani tykätyimmäksi kuvaksi yli viidellä tuhannella tykkäyksellä, kiitos.

Lehtopöllön poikanen

Muutamat lehtopöllöt ovat jo tehneet poikaset ja tästä perheestä sain vinkin kaverilta. Yksi poikanen ja emo löytyikin suhteellisen kivuttomasti pienen avun kera. Pöllöjen – varsinkin pienten näkeminen on niin hankalaa vaikka niitä osaisi alueelta etsiä. Hyvä naamio ja piilopaikat auttavat niitä selviämään aikuiseksi. (kuvattu luontopolulta poistumatta)

Liito-orava

Vihdoinkin kuvia näistä veijareista. Kärsivällisellä istumisella oikeassa paikassa riittävän monena iltana tämä onnistui ja muutamia kuvia syntyi. Nopea ja haastava kuvattava. Toinen vaihtoehto on että tuuri on kohdalla ja liitis liikkuu valosan aikaan tai on vain utelias.

Supikoira

Nelijalkainen ilman siipiä, näitä kavereita on etsitty ja nyt kevät pyörähti supikoiralla käyntiin. Onko mäyrä vai kettu seuraava? Tästä jatkuu projektimme nelijalkaisten ystävien parissa. Elämää kaupungissa – ketä oikeasti lähimetsissämme asuu?

Teerien soidin

Maaliskuun alussa paksu lumi peitti suon ja lisää sateli. Toive oli päästä kuvaamaan teerien soidinta vihdoin etelässä lumella, mutta toisin kävi. Lumi suli ennätysvauhdilla, niin ettei linnut ehtineet lämmetä soitimelle. Muutamia kuvia saimme, kunnes lumi oli poissa ja jääkenttä tilalla. Se ei teerikoiraita houkuttanut, koska taistelu oli liukkaalla alustalla hankalaa. Piti siis odottaa mättäiden esiin tulemista ja öiden lämpenemistä. Huhtikuun alkua kohden soidin jo piristyi, mutta vasta huhtikuussa ratkaistaan kuka on kuka.