Lintupäivä 2.1.2009 – taviokuurnia, kirjosiipikäpylinty sekä pohjantikat Lauttasaaressa

Tringa-verkossa esitettiin haaste kirjoittaa lintuhavainnoista tai retkistä jotakin, joten siirtykäämme ajassa taaksepäin ja alkuvuoteen 2.1.2009 paikkana Katajaharju Helsingin Lauttasaaressa.

Vuosi oli vaihtunut rakettien merkeissä ja oli aika herätä uuteen päivään sekä vuoteen 2009, lisäksi piti  lähteä kohti työpaikkaa auringon vielä piilotellessa. Iltapäivällä ajoin Lauttasaaressa, kun huomioni kiinnittyi lintukuvaajiin sekä bongareihin länsiväylän kupeessa. Auto parkkiin viereisen kerrostalon pihaan ja sekaan tutkimaan polulta tarkemmin ketä pihlajissa on vieraana.
Taviokuurnat sekä kirjosiipikäpylintu lounastivat pihlajissa mustarastaiden ja tilhien pyöriessä alueella. Työt on kuitenkin tehtävä, joten poistuin paikalta jo odottaen seuraavaa päivää samalla toivoen että linnut ovat vielä alueella.

Vuoden toinen päivä oli käsillä ja oli aika suunnata kohti Lauttasaarta. Paikalla oli jo useita kuvaajia, bongareita sekä muita ulkoijoita, joita ihmismassan puuhun tuijottelu kiinnosti. Ei aikaakaan kun ensimmäiset kuvat taviokuurnista tallentui kennolle ja löysihän se kirjosiipikäpylintukin tiensä muistikortille. Suoria kuvauslinjoja ja pehmeitä taustoja  ei meinannut saada pihjalan keskellä olevista linnuista, joten linnut ystävällisesti siirtyivät oksien päähän kuvattavaksi. Varsin huomaavainen ele pohjoisen vierailta.

Useita tunteja vierähti  kuvatessa, kunnes aurinko painui lounaassa olevien kerrostalojen taakse jättäen pihlajat varjoon. Oli aika lähteä kotiin.

Päästyäni kotiin ja purettuani laukut sain puhelun että Lauttasaaren kärjessä on kaksi kesyä pohjantikkaa, vilkaisu ulos valotilanteen tarkastimiseksi: ”aika pimeää, no kyllä tässä vielä kerkee…” Valovoimaiset kiinteäpolttoväliset objektiivit mukaan ja kauhealla tohinalla Lauttasaaren kärkeen paikoille missä linnut olivat olleet. Hetken ihmettelyn jälkeen hämärän saapuessa meinasin jo luovuttaa tikkakuvauksien suhteen, kun viereiseen puuhun lensi toinen pohjantikoista. Nyt päästiin testaamaan kalustoa vähässä valossa. Toinen tikoista pyöri 3-4m korkeudella männyssä ja minä kiven päällä seistessä yritin napsia passiakuvia parhaani mukaan valon kokoajan vain kadotessa. Oman haasteensa tietenkin toi, kun tikka laittoi vastavaloon kuvaamaan paikka valinnallaan.

Välillä paikalle osuneet koiran ulkoiluttajat koirineen saivat tikan nousemaan korkeammalle puuhun, kunnes taas nopeasti palasi kuvausystävälliselle korkeudelle nakuttelemaan. Samaan aikaan puukiipijäkin saapui tutkimaan männyn toista puolta hetkeksi, kunnes jatkoi matkaansa latvustoa kohti. Valo alkoi loppua, muutamat kuvat vielä ja sitten kotia kohti. Näiden ajatusten jälkeen syntyikin reissun ehkä paras kuva pohjantikasta kuutamossa.

Muutamia kuvia pitkin päivää: