Leikkipuisto heräsi eloon lapsien mentyä nukkumaan

Ei koiria, mutta ilmeisesti ketut on ok?

Seurasin kesän tiiviisti kettuperheen elämää ja pentujen kasvamista. Pentueella oli kesän aikana monta lapsuudenkotia, joista kolmannessa riitti ihmeteltävää.

Illan koittaessa ja leikkipuiston hiljentyessä uteliaat päät alkoivat kurkkimaan rakennuksen alta. Toinen toisensa perään pennut tulivat ulos pesästään tutustumaan ympäristöön. Neljällä pennulla riittikin leikkipuistossa ihmeteltävää – oli kippoa, kauhaa, traktoria, liukumäkeä ja muita mielenkiintoisia asioita. Välillä kuvaajan maahan jättämää kameraa käyntiin nuuhkimassa ja ehkä vähän siinä sivussa puremassa.


Leikkimisen iloa

Nukuttuaan koko päivän pennuilla virtaa riitti. Aidattu leikkipuisto piti ne hallitusti kolon lähellä, mutta halutessaan ne ryömivät aidan alta tutustumaan ympäröivään maailmaan. Eniten aikaa kuitenkin käytettiin toistensa kanssa peuhaamiseen. Välillä rajunkin näköiset painiottelut päättyivät sopuisasti. Nuorten elämäniloa ja energista leikkiä oli viihdyttävää seurata.

Takaisin turva-alueelle

Aidattu leikkipuisto oli nuorten kettujen turvapaikka. Siellä ketut saivat olla rauhassa eikä alueella liikkuneiden ihmisten ja koirien kanssa tullut kohtaamisia. Turva-alueen ulkopuolella sitten pensaan takana saattoi piileä pelottava koira, jota kuitenkin pääsi aina piiloon mökin alle.

Ruokintapiste oli myös aidan luona. Emo toi aukolle ruoka-annokset, josta aina nopein pentu haki saaliin ja yritti omia sen itselleen joko juoksemalla karkuun tai yrittämällä mennä leikkipuiston takakulmaan roskiksen taakse syömään. Välillä saaliista käytiin mökin alla kovia tappeluita. Lautalattia paukkui ja pennut vinkuivat taistelun tuoksinnassa.


Kettuaiheiset taulut tilattavissa: