Kurkistus pinnan alle


Kaunis päivä houkutteli lähtemään kuvaamaan Lauttasaareen, josta jäät olivat alkaneet jo lähteä. Rannalla istuskellessa ja pilkkijöiden touhua katsellessa auringon lämmittäessä mukavasti muutaman asteen pakkasessa maisemia ihaillen. Vesilintuja ei rannan tuntumassa näkynyt, mutta kauempana tokkasotkat uiskentelivat. Rannan jäitä ja kirkasta vettä katsellessani alkoi tehdä mieli kuvata talvella saamallani sukelluskotelolla. Hetken pohdittuani päätin lähteä takaisin kotiin vaihtamaan telen sukelluskoteloon sekä toppahanskoihin joiden päälle viritin kumihanskat paikan päällä, jotta kädet pysyisivät lämpöisenä.

Kameran koteloon saaminen akkukahvan kanssa olikin haasteellisempaa mitä muistin, pitää ensi kerralla jättää akkukahva pois. Vähentää hermojen menemistä ja säästää koteloa. Itse kuvaaminen oli aika haastavaa, kyseessä oli kuitenkin eka kerta näissä puuhissa. Kuitenkin kuvaaminen alkoi pikku hiljaa sujua ja kuvia syntyi paljon. Kuvien määrää saattaisi vähentää se että pääsisi edes vähän näkemään etsimestä minne kamera osoittaa todellisuudessa eikä mentäisi ihan arvalla. Kotiin päästyäni yllätyin positiivisesti, yllättävän paljon onnistuneita kuvia sekä vielä muutama aivan loistava otos. Nyt odotus on vielä kovempi vesien lämpenemistä kohtaan.

Veden alta löytyy niin oma maailmansa, mitä ei moni ole kuvannut. Sakeat ja sameat vedet tuovat oman haasteensa, mutta uskon että niistäkin on mahdollisuus tuoda esiin sen mikä Itämeren tila on.

Katsotaan mihin taidot ja tuuri riittävät tämän osa-alueen suhteen jatkossa. Seuraavassa muutama otos päivän kuvailuista: