Kalamaraton: Lirkkimisen opettelu | osa 2

© Elina Manninen

Lirkkimisen opettelu

Lirkkimisen opettelu oli itselleni yksi isoin haaste, kuinka saada kärpäsen toukka mikrokoukkuun sekä oppia löytämään kalat pimeässä. Kalojen pyydystäminen on sitten helppoa kun saa ensin muutaman millin koukun viriteltyä ja pienen kalan paikallistettua pohjasta. Kaikkia kaloja ei edes näe vaan pitää oppia löytämään niiden suosimat piilopaikat. Kuvan hietatokko on selkeästi helpommin löydettävä kuin pikkuveljensä liejutokko, joka on vain muutaman sentin pituinen. Vuoden 2016 kisassa nappasin varmuudeksi viisi liejutokkoa, kun olivat niin hyvin paikalla. Kentällä liejutokon voi sekoittaa pieneen hietatokkoon, joten on oltava varma että saa varmasti liejun mukaan tuomaristolle vietäväksi.

Valmiiseen ruokapöytään?

Kyllä, vain pureskelu on jäänyt itselle opeteltavaksi. Olen saanut opit kuinka asiat tehdään, millä ne tehdään ja tietenkin missä ne tehdään. Tästä kaikesta kiitos kuuluu Ollille ja Marcolle, joiden perustaman joukkueen AC Deliriumin menestyksen eteen pyrin tekemään joka vuosi enemmän.

Treenikausi on todenteolla alkamassa nyt ja toukokuun viimeisenä viikonloppuna käytävään Helsingin Kalamaratoniin. Viime vuonna aika tuntui loppuvan, kun töissä piti olla aamusta ja lirkkitreenit oli öisin. Tänä vuonna tätä ongelmaa ei ole, sillä työkalenterissani lukee hyvissä ajoin ennen kisaa ”KALASTUSVAPAA”.

 

© Elina Manninen
© Elina Manninen
© Elina Manninen
© Elina Manninen

Artikkelin kuvat Tuomaksesta: Elina Manninen | My hoods. A project with Keksi Agency.

Hietatokko © Tuomas Heinonen
Hietatokko © Tuomas Heinonen

MUUT OSAT: KALAMARATON TARINANI

 

YHTEISTYÖSSÄ: