Kalamaraton: Joukkueen kapteeni haastattelussa | osa 4

Joukkueen kapteeni haastattelussa

Itselleni Kalamaratonista on muodostunut iso ja tärkeä tapahtuma kevääseen. Nyt olisi vaikeaa kuvitella toukokuuta ilman Kalamaratonia, kisaan jää koukkuun. Kilpailu, yhdessä tekeminen, itsensä haastaminen, uuden oppiminen, erilainen kalastus, virittely, tutkiminen, yhdessä olo, sitoutuminen – listaa voisi jatkaa vaikka kuinka. Blogisarjan neljänteen osaan päätin nostaa joukkueen kapteeni Olli Varhimon haastattelun kysymysten muodossa.

 

Joukkueen kapteeni, lajikalastuksen ensimmäisen henkilökohtaisen SM-kullan 2015 voittanut Olli Varhimo

Olli vastaa:

Mistä ajatus lähti joukkueen täydentämiseen?

No olimme menneet Marcon kanssa kahdestaan 2011-2014 – siis neljä kilpailua. Myös muut joukkueet paransivat sinä aikana perustasoaan niin järjettömän kovalle tasolle, että ihan puhtaasti matematiikan kautta kolme vapaa vedessä vaan on tehokkaampi kuin kaksi, joten koimme turhaan antavamme tasoitusta muille siinä, että menimme kahdestaan. Ja jotenkin aika oli kypsä sille, että joukkueeseemme saattaisi mahtua myös kolmas henkilö mukaan, se ei ollut mitenkään itsestäänselvää juuri joukkuekemian näkökulmasta. Kriteerit täyttävää henkilöä vaan ei ollut oikein aiemmin ollut tarjolla, mutta kun Tuomas oli meidän mukana käynyt koko kisan jo aiemmin läpi, uskalsimme ottaa sen askeleen ja luottaa täysin siihen, että porukan kemiat kyllä toimisi läpi kisan.

Tuomaksen merkittävin kala kisassa?

Tuomas on edellisinä vuosina ottanut monia merkittäviä kaloja, mutta jos yksi pitää nostaa yli muiden, ehkä se minuutin made joukkueen kisahistorian toistaiseksi ainoana mateena on pakko nostaa ykköseksi. Mutta onhan noita paljon muitakin, kisassa jokainen kala on kuitenkin tärkeä saada, ja monesti Tuomas on näitä noukkinut, jotta pääsemme jatkamaan taas matkaa eteenpäin kohti seuraavaa kohdetta.

Hetki joka on jäänyt mieleen kilpailuista?

Näitäkin on monia. Kivennuoliaista yrittämässä 2016 tulee ehkä ensimmäisenä mieleen. Siinä monen muun  joukkueen seassa tuskailin Marcon kanssa kalan koukuttamisen haasteellisuuden kanssa, kun vajaan kymmenen metrin päästä pimeydestä kuuluu yhtäkkiä armeijamainen huuto: ”Olli! Marco! Mennään!”. Yksi kisan isoimmista onnistumisista siihen paikkaan. Tietysti viimeisen kahden vuoden aikana on täysin mahdoton ohittaa Marcon työvoittoa vaskikalasta 2015, jossa tosin minulle ja Tuomakselle jäi ihan avustajan ja sivustakatsojan rooli.

Mitkä on Tuomaksen kolme parasta ominaisuutta joukkueen kapteenien näkökulmasta joukkueelle?

En mielelläni ajattele itseäni kapteenina, vaan yhtenä kolmasosan suuruisena osana kokonaisuutta. Periksiantamattomuus ja kärsivällisyys ovat yhdistelmänä sellainen ominaisuus, josta on paljon hyötyä. Tuomas myös omaksuu asiat nopeasti ja uskaltaa ottaa vastuuta ennakkoluulotta, kun sitä on tarjolla. Kolmas ja ehkä tärkein ominaisuus on se, että istuu joukkueeseen ja sen henkeen erittäin hyvin, kemioiden on pakko vaan toimia vielä pitkän valvomisen jälkeenkin.

Perho vai lippa? Miten käy tänä vuonna?

Lipalla se on aina otettu, joka kerta meidän 13 vuoden kisahistorian aikana. Kerran oli Lotto, muuten ihan nollakoon hyvin pyörivä pikkulippa joltain tunnetulta valmistajalta. Ja otetaan lipalla myös tänä vuonna. Se on vaan tähtiin kirjoitettu.

Jos AC DelIriumin muodostaisi kolme kuvitteellista hahmoa ketä ne olisi?

Vaikea kysymys, todella vaikea. Kisatilannetta ja siihen valmistautumista ajatellen jotenkin joukkueessa on sellainen henki, että kaikki tekee kaikkea yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi. Välillä vauhtia on vähän liikaa, välillä taas oikeasti vedetään liinat kiinni ja mietitään hetkinen, mikä olisi seuraava askel kohti päämäärää. Isoja eroja en silleen joukkueen jäsenten välillä näe, koska kuka tahansa kolmikosta voi olla se, joka missä tahansa tilanteessa saa sen päivän kärkihuomion, kuningasidean tai konkreettisestikin kyseisen tilanteen kohdelajin, joten ehkä Tupu, Hupu ja Lupu olisi sellainen täysin tasa-arvoinen ja keskenään samanlainen sopivasti lapsenmielinen kolmikko siinä mielessä, että kuvaa hyvin joukkueen tämän hetken tilannetta – sekä aikaisempien vuosien kokemus on kyllä sellainen sudenpentujen käsikirja, josta voi ammentaa ratkaisuja lähes kaikkiin tilanteisiin – tosin on vähän tylsä vastaus, kun kuitenkin tässä varmaan haluttaisiin eroja jäsenten välille.

AC Delirium vasemmalta: MArco, Tuomas ja Olli vuoden 2016 kilpailun jälkeen (2. sija – lajimäärä 29). © Krista Ylinen

MUUT OSAT: KALAMARATON TARINANI

 

YHTEISTYÖSSÄ: