Helmikuu 2018 – Viiksitimalien kuukausi

Talvi alkoi vihdoin etelässä ja kiristi otettaan kohti maaliskuuta

Tammikuun puolella aloitettuja viiksitimalien kuvauksia jatkoin läpi kuukauden enkä oikeastaan kuvannut mitään muuta ”järkevää”, paitsi mainittakoon sarvipöllö, joka oli tullut ravinnon perässä keskelle ihmisasutusta kovilla pakkasilla.

Lumisateita, pilvistä ja kirkasta aurinkoa komeine auringonlaskuineen – tästä oli resepti tehty kuvauksiin. Loppukuun -20 pakkaset kangistivat kuvaajankin aika-ajoin.

Reilu kahdenkymmenen viiksitimalin parvi on ihmiseen luottavainen ja ruokailee pääosin ruovikon reunassa hyvin kuvattavissa. Kirkkaiden ilmojen myötä lähdinkin hakemaan vastavaloon kuvattuja auringonlaskuja, joissa korressa keikkuva timali on siluettina. Tulosta syntyikin, mutta ei ihan sitä vielä mitä hain. Saldo kuukaudesta oli kuitenkin hyvä.

Viiksitimalista somen suosikki lieveilmiöineen

Viiksitimaleita alkoi pitkin kuukautta olla enemmän ja enemmän kuvien muodossa somessa, kun ihmiset uskaltautuivat jäälle ja paikkatietoa levitettiin. Tästä seurauksena ruovikkoa on nyt tallottu ja uusia kulkureittejä syntynyt paljon.

Nopeasti tämän voisi ajatella vain että mitä sitten, ruovikko kasvaa keväällä uudestaan. Se kyllä pitää paikkansa, mutta viiksitimalit muuttivat tämän myötä käyttäytymistään ja niiden kuvaaminen hankaloitui huomattavasti.

Ruovikkoa kaatui, viereisten ruokojen siemenet varisivat jäälle – seurauksena että timalit alkoivatkin ruokailla vain maassa syöden kulkureiteille tallottujen ruokojen siemeniä ja polkujen varteen pudonneita siemeniä. Niiden ei siis enää ollut tarve nousta ylös syömään, alhaalla oli ruokaa ja parempi turvapaikka. Ne eivät enää tulleetkaan reunoihin kuvattavaksi. Muutama kovempi tuulinen päivä viimeisteli hankiruokinnan pudottamalla lisää siemeniä. Nyt odotellaan lumisateita, jos siemenet maassa peittyisi ja timalit palaisivat ruovikoiden reunoihin ruokailemaan.

 

 

Maaliskuu aloitetaan koskikarakuvauksilla muutaman vuoden tauon jälkeen