Lauantai iltapäivällä kamppailtiin paikoista sunnuntain semifinaaleihin ja finaaleihin eri painoluokissa MMA Finnish Open:ssa. Paikalla päästiin seuraamaan 21 ottelua, joista 20 päästiin ottelemaan. Yksi ottelu peruttiin sairastumisen vuoksi. Olin mukana seuraamassa työkaverin menestystä ja videoimassa ottelun, jonka seurauksena päädyin videoimaan kaikki. Hyvä kuvauspaikkakin saatiin varattua ylätasanteelta, ainoastaan lähistöllä olevan kulkuportin nakutus tallentui videolle häiritsevästi. Yhden ottelun alussa murtohälyttimen sireenikin innostui muistuttamaan olemassa olostaan. Otteluissa riitti katsottavaa sekä tilanteita ja aika kului nopeasti, kun ottelut vaihtui juoksevasti eikä pitkiä taukoja otteluiden välissä ollut.
Lue lisää päivästä: kulmassa.fi (uutinen) tai vapaaottelu.fi (etusivu)
Panurus biarmicus eli viiksitimali viihtyy tavanomaisesti ruovikoissa, joissa siihen voi törmätä helpommin talvella kuin kesällä. Sulanveden aikaan liikkuminen näissä ruovikoissa on vaikeaa ja haastellista tekemättä liikkumisesta niin suurta numeroa ettei linnut pakenisi. Joskaan se ei talvellakaan aina ole helppoa.
Etelä-Suomessa ruovikoiden jäätyminen käveltäväksi vie lauhojen talvien myötä aikaa. Talvikaudella 2008- 2009 onnistuin kuvaamaan viiksitimaleita kahtena päivänä maaliskuussa, jolloin liikkuminen ei jälkimmäisellä kuvausreissulla ollut enään paikoin täysin turvallista. Seuraavaa talvea odotellessa voi vanhoja kuvia katselemalla muistella hauskojen ja kauniiden lintujen puuhastelua.
Viiksitimali naaras on helppo erottaa koiraasta värityksensä perusteella. Yksivärisempi naaraslintu on kauttaaltaan vaalean ruskea. Viiksitimaleiden perustuntomerkkeihin kuuluu pitkä pyrstö.
Koiras on viiksitimaleista komeampi, ainakin värityksensä puolesta. Leveät mustat viiksijuovat sekä sinertävän harmaa pää erottavat koiraan naaras linnusta. Koiraan leveistä viiksistä juontuu myös niiden entinen nimi partatiainen. 14-16g painoiset linnut taivuttavat ohuimpia ruokoja kaarelle heiluen niillä ja välillä niiden ruokailu puuhastelu näyttääkin enemmän kuin ne olisivat omassa huvipuistossaan.
Ruovikossa lintujen kuvaaminen on myös haastavaa ja välillä myös täysin mahdotonta vaikka olisi vain muutamien metrien päässä parvesta.
Lähelle tarkentava 300mm objektiivi sekä croppi-kertoimella varustettu hyvän tarkennusjärjestelmän omaava kamera on hyvä yhdistelmä ruokojen sekaan. Itse käytin viime talvena täyden kennon kameraa sekä 500mm optiikkaa, jonka pienin tarkennusetäisyys viisi metriä asettaa haasteita riittämiin. Usein monopodin tai jalustan käyttö ei ole yhtään pahitteeksi, koska kameraa saattaa joutua pitämään pitkään ylhäällä vakaana odottaessaan tilannetta tai löytääkseen ihanne kolon ruokojen välistä tapahtumien keskipisteeksi.
Jotta tuulessa heiluvat ruo’ot eivät olisi riittävä ongelma kuvaajalle niin välillä kovan tuulen jälkeen parvet viihtyvät ruokojen juuressa jäällä syöden tuulen pudottamia sieminiä jäältä tai lumesta. Siellä niiden kuvaaminen onkin sitten vielä vaikeampaa. Sosiaalisten lintujen kanssa ruovikossa kuitenkin on kiva viettää aikaa ja odottaa tilanteita. Välillä parven siirtyessä kauemmaksi näköyhteys katoaa, jonka jälkeen niiden etsimiseen tuhlaantuu hyvää kuvausaikaa. Tuulettomalla säällä lintujen äänehtiessä “ping” tai “pshing” avulla parven löytää helpommin. Välillä on niitä päiviä ettei parvesta näy vilahdustakaan eikä kuulu pisahdustakaan vaikka siellä ne todennäköisesti jossain ovat.
Kauppakeskus Kampissa joulun avajaisissa päästiin seuraamaan Miss Suomi tour 2010 kiertueen muotinäytöstä.
Seuraavassa muutamia kuvia näytöksestä.
Sain inspiraation kokeilla savun yksityiskohtien kuvaamista katsottuani Gavin Hoey:n opetusvideon aiheesta. Kuvaamista varten piti tehdä muutamia hankintoja lähtien savun lähteestä. Lähteenä voi käyttää esimerkiksi hyttyssavuja, mutta huomattavasti parempi ja tuoksuvampi vaihtoehto on suitsukkeet. Suitsukkeita kävin ostamassa 20 kpl paketin Indiskasta 1.90 € hintaan. En muistanut tarkastaa ennen lähtöä kuinka monta mustaa taustakartonkia kotona oli, joten Indiskan viereisestä Tiimarista tarttui mukaan varmuuden vuoksi neljä kappaletta mustia kartonkeja kolmen euron tarjoushintaan.
Myös tyttöystäväni on kiinnostunut valokuvauksesta
Kasasin keittiönpöydän viereen studiovalojen jalustat sekä viritin alumiinilistan niiden väliin. Kartongit kiinnitin alumiinilistaan klemmareilla yläreunasta sekä alhaalta toisiinsa.
Suitsukkeen sijoitin keskelle halloween-bileistä jääneeseen kynttilään pystyyn. Suitsukkeen pystyttämiseen käy mikä tahansa mihin tulitikun paksuinen varsi uppoaa. Niille on myös myynnissä omia telineitä.
Salaman sijoitin omalle jalustalle sivuun. Salamaan rakensin valonohjaajat Gavinin videon mukaisesti kummallekin puolelle niin ettei valo eksy taustaan valaisten sitä tai objektiivin linssiin aiheuttaen haijastumia.
Kamera jalustalle pöydän eteen ja tarkennus suitsukkeeseen, jonka jälkeen manuaalitarkennus päälle ja kuvia napsimaan (manuaalitarkennus ei välttämätön, jos runko on säädetty tarkentamaan muusta kuin laukaisimesta). Kuitenkin niin ettei kamera lähde yrittämään tarkennusta vaikka laukaisimen nostaisi puolivälistä ylös.
Aukkoina käytin f/8 – f/11 saadakseni riittävän syväterävyyden kuviin. Valotusaikana oli 1/160 varmistaakseni tärähtämättömät ja pysähtyneet kuvat. ISO-arvoksi oli säädetty 100.
Objektiivinä on hyvä käyttää zoomillista sekä suhteellisen lähelle tarkentavaa laajakulmaista objektiiviä, näin saat tilanteista otettua yksityiskohtasempia kuvia sekä laajempia yleiskuvia savusta ja sen muodoista. Itselläni oli käytössä Canonin 24-70 L -objektiivi, jonka lähin tarkennusetäisyys on 38cm ja runkona Canonin 5D M2.
Salamaan säädin tehoksi 1/2 sekä zoomia 70 mm manuaali-modessa. Jos vaikuttaa että savu on haaleaa eikä voimakkaasti näkyvää, niin salaman tehon nostaminen tuo sen esiin kuvissa. Huomasin että suitsukkeissa oli eroja savuttamisen suhteen. Kulutin kolmena eri kuvauspäivänä yhteensä neljä suitsuketta. Niiden sammuttaminen onnistuu esimerkiksi kastelemalla palava kärki veteen. Apuvälineenä savun ohjaukseen ja rikkomiseen käytin kamerankennon ja objektiivien puhdistuspumppua.
Kuvista syntyy lähes täysin mustavalkosia, mutta värit niihin voi lisätä jälkikäteen kuvankäsittelyohjelmalla. Myös värigeelien käyttäminen salaman edessä voisi toimia, mutta tätä en ole vielä kokeillut.
Aurinkoinen sää laittoi kuvaussuunnitelmat uusiksi ja suunnitellut studiokuvaukset sai jäädä. Hietaniemen hautausmaa ja siellä elellyt pähkinänakkeli valikoitui kohteeksi hetken pohdinnan jälkeen. Tiirasta tein tarkastuksia havannoista, jotka johdattivat kuvaajan kohti kortteli kahdeksaa pähkinäpussi repussa mukana. Paikalla olikin jo Jukka Tiippanaetsimässä pähkinänakkelia. Saimme tiaisia houkuteltua paikalle, ennenkuin saimme vinkkiä pieneen siirtymiseen. Sieltähän se pähkinänakkeli sitten löytyikin hetken kuluttua. Siinä välissä tuli tiaisia ja varpusia ruokittua, oravan varastaessa omat eväänsä kiven päältä. Myöhemmin naakka parvi valtasi kiven muutaman variksen kanssa. Toinen kuvaajaporukka oli tehnyt kilpailevan ruokinnan korttelin keskialueelle lumiseen maastoon, missä nakkelikin vieraili useasti. Täältä päivän viimeiset kuvat kunnes aurinko katosi pilviin ja valot olivat mennyttä.
Myös tyttöystäväni on kiinnostunut valokuvauksesta
“Mä tilasin maapähkinät murskattuna enkä kokonaisina eli jos viitsit nyt ne sit rikkoa mulle, kiitos”