Kauniit ilmat ovat saaneet taas miehen tonkimaan koloja eli geokätköily kausi on lähtenyt käyntiin talvitauon jälkeen meikäläisellä. Uusia kätköjä on syntynyt talven ja kevään aikana ja vanhoja on etsimättä ties kuinka paljon. Eilen kävimme tekemässä pienen kävelyretken kätköille, joista yksi oli ylitse muiden, ainakin maastoluokituksensa puolesta. Seuraavassa videossa paljastetuu missä purkki on ja yksi tapa saada kätkö käsiinsä. Kaikki kätköt eivät ole jokaisen harrastajan haettavissa, tämä lienee yksi niistä.
Joten jos Helsingin kätköjä on hakematta etkä halua pilata jännitystä niin älä katso videota. Videon alussa on GC-koodi, jolla harrastajat löytävät mikä kätkö on kyseessä.
Illan geokätkö pitoinen kuvausretki Miikan kanssa Vanhankaupunginlahdelle alkoi kaatosateessa keskustan läpi ajaen. Sää ei kuitenkaan saanut meitä muuttamaan mieltämme vaan jatkoimme matkaa, hyvä niin. Pasilassa saimme jo ihailla kirkasta taivasta ja kauniin ilta-auringon alkua. Saapuessamme Vanhankaupunginkoskelle jäimme alkuun kuvamaan läntisen sekä itäisen haaran koskia sekä mahtavissa syksyn väreissä olevia vaahteroita. Tästä matka jatkui kohti pitkospuita ja Lammassaaren kautta Kuusiluotoa, mutta myös matkalle oli ilmestynyt kätköjä. Ensimmäisenä etsimme Vanhankaupunginlahti – Lammassaaren silta nimisen kätkön, mistä tämä kuva Miikasta on otettu. Siitä jatkoimme matkaa pitkospuita pitkin kohti Lammassaarta ottaen muutamia kuvia laskevasta auringosta kaislikon seasta. Seuraavalla kätköllä oli toinen valokuvaaja paikalla, joten jatkoimme matkaamme Lammassaareen, josta haimme Geoseikkailijoiden syysrieha kätkön, joka on oleskellut kolossaan vuodesta 2002 asti.
Seuraavaksi oli vuorossa Kuusiluoto #1 ja #2 kätköt. Ensimmäiseen kätköön oli nähty vaivaa, joten toivoimme ettei “luodolta” löydy vain pakasterasioita kiven alta, eikä löytynykkään vaan kaksi ajatuksen kanssa rakennettua kätköä. Kiitos niistä! Edellisellä käynnilläni Kuusiluodolla viime vuonna paikalla oli Viiikin luontovalvoja Eero Haapanen rengastamassa uuttukyyhkyjä, joiden pöntöt roikkuivat edelleen puissa. Kesäisin vapaana olevat lampaat olivat nyt poissa tai piilossa. Jälkimmäiseltä kätköltä saimme katsella Arabianrannan taloja mereltä päin ilta-auringossa. Oli aika suunnata takaisin mantereelle.
Paluumatkalla löysimme ruovikko kätkön hetken ihmettelyn jälkeen, nyt ei ollut paikalla ulkopuolisia etsimistä häiritsemässä. Tämänkin kätkön toteuttamiseen oli nähty vaivaa, toivottavasti nämä kätköt säilyvät ja tuovat uusia kasvoja nauttimaan alueen luonnosta ja rauhasta sekä mahtavista lintupaikoista. Alueen “vakiokalustoon” kuuluvat ruskeasuohaukat lentelivät kaislikon yllä helposti bongattavissa ilman kiikareita. Lintutornilla kävimme katsomassa tutut maisemat vielä, missä kyhmyjoutsen pariskunta uiskenteli. Isot hanhiparvet lensivät koetilan peltojen suunnalta kohti etelää pitäen meteliä, mitä ei voinut olla kuulematta.
Loistava reissu oli, seuraavassa muutamia kuvia reitin varrelta. Päivän saldoksi tuli lopulta 11 uutta geokätkö löytöä ( 8 tradia, 1 multi ja 2 mysteeriä).
Tilasin nano-purkkeja pari kappaletta Briteistä tuossa pari viikkoa sitten tarkoituksena käyttää niitä osana kätköä. Tuollaisen purkin kätkeminen maastoon itsessään ei innosta niinkään, mutta mitä tuollaisesta purkista saa viriteltyä. Seuraavassa muutamia kuvia eräästä tekemästäni kätköstä. En kerro tässä missä kyseinen kätkö sijaitsee tai mikä se on nimeltään, mutta se on kuitenkin ihan oikeasti olemassa etelä-Suomessa. Tässä kätkössä on käytetty materiaalina yhtä nano-purkkia, magneetteja, kuumaliimaa, rautalankaa sekä työkaluina sahaa ja poraa. Seuraavaa toteutusta suunnittelamaan…