Illan geokätkö pitoinen kuvausretki Miikan kanssa Vanhankaupunginlahdelle alkoi kaatosateessa keskustan läpi ajaen. Sää ei kuitenkaan saanut meitä muuttamaan mieltämme vaan jatkoimme matkaa, hyvä niin. Pasilassa saimme jo ihailla kirkasta taivasta ja kauniin ilta-auringon alkua. Saapuessamme Vanhankaupunginkoskelle jäimme alkuun kuvamaan läntisen sekä itäisen haaran koskia sekä mahtavissa syksyn väreissä olevia vaahteroita. Tästä matka jatkui kohti pitkospuita ja Lammassaaren kautta Kuusiluotoa, mutta myös matkalle oli ilmestynyt kätköjä. Ensimmäisenä etsimme Vanhankaupunginlahti – Lammassaaren silta nimisen kätkön, mistä tämä kuva Miikasta on otettu. Siitä jatkoimme matkaa pitkospuita pitkin kohti Lammassaarta ottaen muutamia kuvia laskevasta auringosta kaislikon seasta. Seuraavalla kätköllä oli toinen valokuvaaja paikalla, joten jatkoimme matkaamme Lammassaareen, josta haimme Geoseikkailijoiden syysrieha kätkön, joka on oleskellut kolossaan vuodesta 2002 asti.
Seuraavaksi oli vuorossa Kuusiluoto #1 ja #2 kätköt. Ensimmäiseen kätköön oli nähty vaivaa, joten toivoimme ettei “luodolta” löydy vain pakasterasioita kiven alta, eikä löytynykkään vaan kaksi ajatuksen kanssa rakennettua kätköä. Kiitos niistä! Edellisellä käynnilläni Kuusiluodolla viime vuonna paikalla oli Viiikin luontovalvoja Eero Haapanen rengastamassa uuttukyyhkyjä, joiden pöntöt roikkuivat edelleen puissa. Kesäisin vapaana olevat lampaat olivat nyt poissa tai piilossa. Jälkimmäiseltä kätköltä saimme katsella Arabianrannan taloja mereltä päin ilta-auringossa. Oli aika suunnata takaisin mantereelle.
Paluumatkalla löysimme ruovikko kätkön hetken ihmettelyn jälkeen, nyt ei ollut paikalla ulkopuolisia etsimistä häiritsemässä. Tämänkin kätkön toteuttamiseen oli nähty vaivaa, toivottavasti nämä kätköt säilyvät ja tuovat uusia kasvoja nauttimaan alueen luonnosta ja rauhasta sekä mahtavista lintupaikoista. Alueen “vakiokalustoon” kuuluvat ruskeasuohaukat lentelivät kaislikon yllä helposti bongattavissa ilman kiikareita. Lintutornilla kävimme katsomassa tutut maisemat vielä, missä kyhmyjoutsen pariskunta uiskenteli. Isot hanhiparvet lensivät koetilan peltojen suunnalta kohti etelää pitäen meteliä, mitä ei voinut olla kuulematta.
Loistava reissu oli, seuraavassa muutamia kuvia reitin varrelta. Päivän saldoksi tuli lopulta 11 uutta geokätkö löytöä ( 8 tradia, 1 multi ja 2 mysteeriä).
Kuvankäsittelyn merkitys digikuvalle on oleellinen, ainakin jos halutaan saada kuva näyttämään hyvältä. Seuraavassa lyhyesti mitä eri säätöjä ylläoleva valkohäntäkauris kuva vaati saavuttaakseen lopullisen ulkoasunsa. Kuva on otettu aamun sarastaessa, jolloin valot eivät olleet parhaimmillaan vielä.
Kuva tallentui kortille .cr2 muodossa eli Canonin raakakuvana eli RAW:ina. Valkotasapaino oli automaatilla, sen säätäminen onnistuu jälkikäteen helposti ja haluttu lopputulos on varmasti parempi kuin etukäteen säädettynä vaihtuvissa valoissa.Käsittelyssä käytän Adobe Lightroom 2 -ohjelmaa, jolla onnistuu kaikki peruskäsittelyyn vaadittavat toimenpiteet, joita luontokuville, hääkuville ym. kuville teen. Suosittelen itse ohjelmaa kaikille hyvällä omatunnolla, joiden ei ole tarkoitus manipuloida kuvia vaan tehdä vain perussäätöjä ja roskien poistoja. Seuraavassa luettelo tehdyistä säädöistä kuvalle exif -tietoineen:
Canon 5Dm2, Canon EF 500 4.5 L, EXIF: iso3200, 500mm, f4.5, 1/60, kuvattu autosta, objektiivi tuettu pelkääjän paikalla istuvan olkapäähän. Kuvattu lyhyitä sarjoja.
- Valkotasapaino oletuksena 4200K -> muutettu 5300K, jolla saavutettu lämpöiset sävyt kuvaan.
- Poistettu digikuville tyypillistä harmaata kalvoa pois nostamalla kontrastia oletuksesta 25 -> 55.
- Tyyliini kuuluu voimakkaat ja saturoidut värit, jolloin käytän melkein aina vibrance sekä saturaatio säätimiää saadakseni halutut sävyt, usein aika voimakkaina joidenkin makuun. Vibrance 0 -> 31 ja saturaatio 0 ->24. Tämä aiheutti joidenkin värien yli korostumisen, jotka tässä tapauksessa olivat purple ja magenta. Seuraavaksi ne poistettiin saturaation värikohtaisilla liukusäätimillä kokonaan kuvasta (magenta -90 ja purple -100).
- Seuraavaksi kuvaan on lisätty mustaa eli blacks säätimellä +14, jolloin kuusista saatiin halutun vihreät sekä ympäristöstä tummempi ja varjoja esiin, jolloin valkohäntäkauris korostuu kuvasta paremmin.
- Viimeisenä kuvan kulmiin on lisätty vinjetointia, korostamaan kaurista kuvan keskellä.
Seuraavassa kuva Lightroomin työpöytänäkymästä kahdella näytöllä. Vasempaan näyttöön on laitettu näkymään ennen ja jälkeen kuvat sekä oikealle isona käsitelty kuva, alareunassa kaikki kansion kuvat. Normaalissa työnkulussa en pidä alareunan kuvia näkyvillä vaan työstettävä kuva isona vasemmassa ruudussa ja oikella muut kansion kuvat pieninä kuvina.
Viimeiset mustikat, sieltä täältä muutaman mustikan noukkien sain kuksan täyteen.
Syksyn värejä alkoi jo löytyä maastosta, joten kuvausspotin löytäminen ei sitten enään ollut vaikeaa.
Kuvauksien jälkeen marjat päätyivät jääkaapin hyllylle yllätykseksi töistä pääsevälle avovaimolle.
Ajoimme yötä vasten Andoyn saarta kohti pohjois-Lofooteille samalla siirtyen vuoriston eteläpuolelta pohjoispuolelle, minne ympäri vuorokauden paistava aurinko kevyesti taivaanrannan yläpuolelta paistoi. Ajoimme tietä 82, joka on ainoa tie Andoyn saarelle. Yhtäkkiä oikealle avartui mahtava suomaisema. Jätimme auton parkkiin tienreunaan parkit päällä, että paikoittain erittäin lujaa ajavat paikalliset huomaisivat sen. Tien reunassa oli sähkölinjat, joten ihan autosta ei sentään päässyt tälläisiä maisemia kuvaamaan. Pompimme nopeasti innoissamme mättäältä toiselle etiäpäin, kunnes tulimme pienen lammen rannalle. Kello oli näihin aikoihin 00.45.
Canonin 17-40mm objektiivi oli kamerassa kiinni ja milleinä käytössä maksimi 40mm. Kuvaa on jälkeenpäin rajattu vielä vähän tiukemmaksi. Aukko 8 ja iso200, suljinaika riittävä 1/60 tiukassa puristuksessa laukaistuna. Käytössä oli myös Hi-Techin puoliharmaasuotimet mallia hard, todennäköisesti 0.6 eli kahden aukon malli, kokeilin myös 0.3 ja 0.9 malleja.
Sama maisema laajempana versiona 17mm, f4.0, 1/250, iso200.
Hetken kuvailujen jälkeen jatkoimme matkaa, koska nämä valot oli hyödynnettävä muissakin maisemissa. Sääennuste lupasi pilviä seuraaviksi päiviksi!
Kun oikeat kuvat on otettu tulee ottaa myös kuva matkaseurasta. Kuvassa Arto Ketola tallentamassaan omaan näkemystään maisemasta mättäällä.
Matka jatkui ja kuvia syntyi lisää…
Vierailimme 2007 kesällä Kuhmon Vartiuksessa kuvaamassa karhuja, kun videolle tallentui hauska tilanne karhun ja lokkiparven kohtaamisesta.
Lapsena saduissa norsut aina pelkäsivät hiiriä, mutta karhu pakenemassa lokkeja oli uusi näky minulle.
Viimeiset mustikat, sieltä täältä muutaman mustikan noukkien sain kuksan täyteen.
